Tässä kirjallisessa opinnäytetyössä käsitellään maalauksen tilaa. Siinä pohditaan kirjoittajan tilakäsitystä ja kysytään, miksi tila on maalauksen kannalta niin tärkeä asia.

Aihetta lähestytään kirjoittajan oman tilakäsityksen kautta. Tilan olemukset jaetaan kahteen yläluokkaan: fysikaaliseen ja henkiseen tilaan. Tämän jälkeen pohditaan tilojen olemusten eroja ja yhteneväisyyksiä sekä syitä niiden erilaisuuteen.

Aihetta käsitellään pääasiassa teosesimerkkien kautta. Analysoitavana on sekä kirjoittajan omia maalauksia että parin muun taiteilijan, kuten Hans Hofmannin ja Claude Monet´n. Merkittävin osa tekstistä keskittyy kuva-analyysiin ja kirjallisilla lähteillä on pienempi merkitys. Keskeisimmät kirjalliset lähdeaineistot ovat Hugh Honourin ja John Flemingin Maailman taiteen historia (2001), Hans Hofmannin Esseitä (1983) sekä Anita Sepän Kuvien tulkinta (2012).

Päädyn siihen, että fysikaalisen ja henkisen erot liittyvät siihen miten kuvattua kohdetta havainnoidaan ja miten se muistetaan. Fysikaalinen on rationaalisempaa ja formalistisempaa, järkeä ja muotoa painottavaa, kun taas henkisessä kuljetaan enemmän antirationalistisen ja ekspressiivisyyden alueella.