Tämä on hyvin henkilökohtaista, tämä kaikki. Ja se juuri on minun aiheeni: henkilökohtainen valokuvassa, omissani kuvissani ja koko valokuvauksen historiassa.

Omassa tekemisessäni henkilökohtaisuus on koko ajan ollut tärkein lähtökohta. Ellei kuvissa olisi minun elämääni, jotakin minulle henkilökohtaista, ei niitä olisi edes olemassa. Henkilöhistoriani määrittää sitä mitä kuvaan – ja sitä, että ylipäätään kuvaan.

Niinpä minä kiinnostuin henkilökohtaisen esittämisestä valokuvassa, siitä, miten ja milloin henkilökohtaisesta tuli lähtökohta taiteen tekemisessä. Ja ymmärsin kyllä heti, että olen liemessä.

Oli tehtävä rajaus, määriteltävä. Ja minä tein sen näin: henkilökohtainen tarkoittaa tässä oman tai lähipiirin elämän kuvaamista, arkea valokuvassa, snapshot-estetiikalla kuvattuna. Snapshot siksi, että yksityisen ja arkipäiväisen valokuvaaminen on taidekontekstissa toteutettu usein tällä amatöörien estetiikalla. Käyttämällä tietoisesti hyväkseen amatöörikuvien virheitä taiteilija viittaa kuvaamisen yksityisyyteen, johonkin intiimiin ja subjektiiviseen – henkilökohtaiseen siis.

Niin minä aloin kerätä palasia, poukkoilla, ja kaikki sekoittui: minun henkilöhistoriani, minun valokuvaamiseni historia ja snapshot-kuvauksen historia, vuodet.

Lopussa on historia, joka on subjektiivista, yksityistä ja joka palvelee minun henkilökohtaisia tarkoitusperiäni. Jotakin joka minun oli tehtävä. Päiväkirja.