Tarkastelen taiteellista työskentelyäni kirjailija Torgny Lindgrenin teosten kautta. Niistä on löy-dettävissä neljä työskentelyyni liittyvää teemaa: ruumiillisuus, käsityöläisyys, kadoksissa olemi-nen ja materiaalit. Ruumiillisuudella on suuri merkitys teosteni syntyprosessissa. Fyysinen työs-kentely on keholla ajattelemista. Työskentelyssäni käsityöläisyys ja taiteilijuus elävät harmoni-sessa viha-rakkaussuhteessa. Pronssivalu tuo työskentelyyni vahvan käsityön leiman. Työsken-telyssäni teen kuitenkin pesäeroa käsityöhön, muun muassa rikkomisen ja vääristämisen kaut-ta. Kadoksissa olo ei tarkoita päämäärätöntä toimintaa, vaan on aktiivista etsimistä. Ilman ka-doksissa oloa taiteilijalla tyytyy toistoon. Käytän teoksissani erilaisia esineitä, luonnon muovaamia kappaleita ja eläinten osia. Esineiden muisti on voimakas. Eläinten osat ja esineet edustavat minulle muistia, jolla voi tulkita mennei-syyden kautta nykyaikaa ja tähystää tulevaisuuteen. Käytän teoksissani myös pronssia ja valan teokseni itse. Lindgrenin teoksissa esiintyvät henkilöt eivät ole ammattitaiteilijoita. Joitakin heistä voisi luon-nehtia nykykansantaiteilijoiksi. Vaikka nykykansantaide läheneekin nykytaidetta, näiden kahden lähtökohdat ja tekijöidensä päämäärät eroavat toisistaan. Minua kiehtoo nykykansantaiteessa kutsumus, joka näkyy usein rohkeutena. Vaikka olenkin saanut kuvataiteilijan koulutuksen ja oppia taidemaailmassa toimimisesta, tunnen nykykansantaiteilijoiden tapaan kuuluvani jossain määrin marginaaliin nykytaiteen kentällä. Tähän ovat syynä työskentelytapani ja käyttämäni materiaalit.
Taiteen tekemiselle ei voi antaa reseptiä, mutta oma taiteellinen työskentelyni vaatii samalla sekä käsityöläisen kokemusta että kadoksissa oloa. Ajattelu ja käsillä tekeminen ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa