Työn tarkoituksena oli tutustua ilmanlaadun mittausten laadunvarmistukseen epävarmuuslaskennan kautta. Esimerkkinä epävarmuuslaskennasta on Vaasan vuoden 2014 ilmanlaadun mittausten perusteella tehty laskelma typen oksidien NOx osalta. Tarkoituksena oli laskea epävarmuus myös otsonin osalta, mutta se ei onnistunut.

Epävarmuuslaskentaan on käytetty Ilmatieteen laitoksella laadittua laskentapohjaa. Työssä epävarmuuslaskentaan on perehdytty enemmän käytännön kannalta, ei niinkään matemaattiselta kannalta. Laskentapohjassa kaavat on laadittu valmiiksi. Työssä on keskitytty etsimään oikeat tiedot laskentapohjaan. Laskentapohja typen oksidien laskemiseksi on laadittu standardin SFS-EN 14211 pohjalta.

Laskennan perusteella typen oksidien tunti raja-arvon epävarmuudeksi saatiin (hourly limit value) 10,6 % ja vuosi raja-arvon epävarmuudeksi (annual limit value) 10,3 %. Epävarmuus saa ilmanlaatua koskevan EU-direktiivin (2008/50/EY) mukaan olla enintään 15 %, joten tulokset täyttävät niille asetetun vaatimuksen.