Tässä toiminnallisessa opinnäytetyössä käsitellään 3D-mallinnuksen työnkulkua ja oppimiskäyrää kaupallisen ja avoimen lähdekoodin ohjelmistossa. Juuri nämä vertailukohteet valittiin, koska näiden ohjelmistojen kohdalla kyetään hyödyntämään henkilökohtaista kokemusta opintojen ajalta. Työn tarkoituksena on tuoda esiin ohjelmien vahvuudet ja heikkoudet käyttäjän näkökulmasta. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvalitatiivinen menetelmä. Vertailu opinnäytteessä kohdistuu käyttöliittymään, ohjelmien koulutukseen, työnkulkuun sekä tuotetukeen ja tuotekehitykseen. Lisäksi teoriaosuudessa kerrotaan kyseessä olevista ohjelmista ja niiden historiasta sekä avataan 3D-mallinnuksen peruskäsitteitä. Blender on suunniteltu kolmiulotteisen grafiikan mallinnukseen, renderöintiin, animointiin ja jälkikäsittelyyn. Ohjelma sai alkunsa hollantilaisessa NeoGeo animaatiostudiossa vuonna 1995. Mainetta animaatioillaan niittänyt yritys oli yksi aikansa menestyneimpiä. 3ds Max on Autodeskin kehittämä laadukas ohjelma, jolla voidaan tuottaa, animoida ja renderöidä 3d-grafiikkaa. Ohjelmaa käytetään visualisointiin, peligrafiikan tuottamiseen sekä elokuvateollisuuden erikoistehosteiden toteuttamiseen. En-simmäinen julkaisu 3ds Maxista tuli markkinoille vuonna 1990. Molemmilla 3D-mallinnusohjelmilla on hyviä ominaisuuksia, mutta Blenderissä käyttöliittymän jotkut ominaisuudet soveltuvat erityisesti mallinnustyön toteuttamiseen. Työnkulku Blenderin ja 3ds Maxin välillä ei merkittävästi poikkea toisistaan. Blenderillä on avoimen lähdekoodin ohjelmana laajat käyttömahdollisuudet, mutta kaupallinen 3ds Max on kokonaisuudessaan merkittävästi kehittyneempi. Merkittävimmät erot löytyvätkin käyttöliittymistä, niiden elementtien sijoittelusta ja toiminnoista, pikanäppäimistä ja niiden puutteesta.