Tämä tutkielma tarkastelee Kristiinankaupungin jäsenyyttä Cittaslow-verkostossa, joka on kansainvälinen hitaiden kaupunkien verkosto. Cittaslow-verkoston tavoitteena on tukea pienten kaupunkien ja kuntien kehittymistä, ja se on osa suurempaa kansainvälistä Slow Movement -liikettä. Verkoston jäsenyyttä tarkastellaan jäsenyyden toimivuuden ja siitä saadun lisäarvon näkökulmista. Tutkielmassa pyritään selvittämään, millainen rooli Cittaslow-verkoston jäsenyydellä on ollut Kristiinankaupungin kehittämispyrkimyksissä, ja millaista lisäarvoa kaupunki on saanut verkostosta.

Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto kerättiin keväällä 2016 haastattelemalla seitsemää Kristiinankaupungin Cittaslow-verkoston jäsenyyden kannalta keskeistä avainhenkilöä. Haastateltavien valinnassa hyödynnettiin lumipallomenetelmää. Teemahaastatteluin kerätty aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä huomion kohteina ovat verkoston toimivuuden ja lisäarvon käsitteet. Lisäksi teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan verkostoitumisen haasteita ja riskejä. Verkoston toimivuuden käsitteistöä on muokattu tämän tutkielman tarpeisiin niin, että se soveltuu verkoston jäsenyyden toimivuuden analysointiin. Jäsenyyden toimivuuden tarkastelussa kiinnitetään huomiota toimijoiden verkostovalmiuksiin, resursseihin, toimintaa tukeviin instituutioihin, toimijoiden tulkintojen yhdensuuntaisuuteen, ajanhenkeen sekä verkoston ominaisuuksiin ja johtamiseen.

Tutkielman avulla saatiin selville, että Kristiinankaupunki on saanut Cittaslow-verkostosta kaupungin kehityksen kannalta tärkeää lisäarvoa, ja kaupungin liittyminen verkostoon on ollut kannattavaa. Kaupungin kehittämispyrkimysten kannalta keskeisiä lisäarvoja ovat olleet uudet asukkaat ja matkailijat, kaupungin tunnettuuden, brändin ja kaupungin palveluntarjoajien kehittyminen, asukkaiden osallisuuden lisääntyminen sekä muilta verkostotoimijoilta saatu vertaistuki, informaatio ja osaaminen. Verkoston jäsenyyden toimivuudessa on kuitenkin parantamisen varaa, ja verkostosta voitaisiin hyötyä nykyistä enemmän. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena esitetään, että verkostosta saatua lisäarvoa ja jäsenyyden toimivuutta voidaan parantaa kiinnittämällä huomiota verkoston hyödyntämisen tapaan, joka voi olla jäsenyyteen, toimintaan tai vuorovaikutukseen perustuvaa.