Maaliskuussa 2013 roomalaiskatolisen kirkon johtoon valittiin ensimmäistä kertaa ei-eurooppalainen paavi 1600 vuoteen. Samaan aikaan katolinen kirkko eli kriisien aikaa ja paavien merkityksen kansainvälisessä politiikassa ajateltiin vähentyneen merkittävästi. Kuitenkin heti valintansa jälkeen argentiinalainen Jorge Mario Bergoglio osoitti uuden aikakauden alkaneen globaalin katolisen kirkon johdossa. Paavinimen Franciscus hän otti Franciscus Assisilaisen mukaan ja asemoi itsensä samalla nöyräksi köyhien auttajaksi. Uskonnollinen johtajuus oli saanut uuden merkityksen.

Kansainvälisessä politiikassa paavien roolia ei ole juurikaan tutkittu. Tässä tutkimuksessa otan tarkastelun kohteeksi paavi Franciscuksen poliittisena toimijana. Tutkimuskysymyksenäni on se, kuinka relevantti rauhanpoliittinen toimija paavi Franciscus kansainvälisessä politiikassa on? Tarkentavina kysymyksinä tutkimuksessa ovat seuraavat kaksi kysymystä: 1) minkälaista rauhanpoliittista mallia Franciscus tarjoaa sovellettavaksi kansainvälisessä kontekstissa, 2) miten Franciscus käyttää paavi-instituutiotaan rauhanpolitiikansa toteuttamiseen. Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esiin poikkeuksellista johtajuutta kansainvälisen politiikan saralla, josta Franciscuksen edustama paavius on esimerkkinä.

Tutkielmassani tarkastelen aluksi paaviutta instituutiona ja henkilönä. Sen jälkeen teen laajan historiallisen katsauksen paavien rauhaa ja konflikteja koskevaan politiikkaan vuosina 1914-2013. Historiallisen perspektiivin jälkeen siirryn analysoimaan paavi Franciscuksen rauhanpolitiikkaa. Tuon esiin hänen käsityksensä maailman tilasta ja esteistä rauhan toteutumiselle. Sen jälkeen kuvaan laajasti paavi Franciscuksen rauhanpoliittista ohjelmaa. Se koostuu veljeyteen, solidaarisuuteen ja väkivallattomuuteen liittyvästä ajattelutapojen muutoksesta sekä toimijuuden ja vastuun kysymyksistä. Franciscuksen ajattelussa korostuu viime kädessä yksilön vastuu rauhan rakentamisessa.

Franciscuksen toimijuutta rauhanpolitiikassa analysoin hänen rauhanpolitiikkansa kautta. Tutkimuksessa tuon esiin, kuinka Franciscus on nostanut paavi-instituution arvo- ja mielipidejohtajan asemaan. Samalla hänen rauhanpoliittinen ohjelmansa on kansainvälisesti relevantti ja Franciscus toteuttaa sitä omassa toiminnassaan aktiivisesti. Paavina Franciscus myös yhdistää mielenkiintoisesti uskonnon ja politiikan rauhanpolitiikkansa ajamisessa. Hän säilyttää asemansa uskonnollisena johtajana, mutta toimii vakuuttavasti myös poliittisella kentällä.

Tutkimukseni johtopäätöksenä on, että paavi Franciscus on relevantti rauhanpoliittinen toimija kansainvälisessä politiikassa. Väitettä tukee se, että hänen rauhanpoliittinen ohjelmansa on sovellettavissa kansainväliseen kontekstiin sekä se, että Franciscus on nostanut paavi-instituution kansainvälisesti katsottuna relevantiksi toimijaksi.