Pro gradu -tutkielmani tarkastelee vastaanottokeskusta moniulotteisena toimintaympäristönä, johon vaikuttavat muun muassa kansainväliset ja kansalliset sopimukset, yhteiskunnallinen ja ylirajainen ymmärrys vastaanottotoiminnan merkityksestä, sekä työntekijöiden oma maailmankatsomus ja käsitys työstä. Toiminnan moniulotteisuutta kuvaan rajaseudun metaforalla, joka pohjaa englanninkieliseen borderscape-käsitteeseen. Rajaseutu määrittää kansallisen kuulumisen reunaehdot, mutta on jatkuvasti muuttuva eikä tiettyyn paikkaan sidottu. Kysyn, mitkä ovat rajaseudun keskeisimmät ulottuvuudet vastaanottokeskuksessa sekä kuinka ne näkyvät vastaanottokeskuksen arjessa ja työntekijöiden toiminnassa.

Kyseessä on etnografinen tutkielma, jonka ytimessä on talvella 2016 tehty osallistuvan havainnoinnin jakso eräässä vastaanottokeskuksessa ja sen aikana toteutetut haastattelut. Lukemalla rinnan kenttäpäiväkirjaa, haastatteluita, aiempaa tutkimusta ja turvapaikanhakijoista käytyä yhteiskunnallista keskustelua, pyrin tunnistamaan työntekijöihin vaikuttavat rakenteet, ja miten työntekijät itsensä niissä asemoivat.

Turvapaikkaprosessi pohjautuu kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, mutta nykyisessä mielipideilmastossa turvallisuuskysymykset ovat menneet humanitaarisen näkökulman edelle. Siten myös työntekijät pyrkivät irrottautumaan avustustyön perinteestä ja rakentamaan sen tilalle ammatillista identiteettiä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri heijastuu monilla muillakin tavoilla työntekijöiden toimintaan. Vastauksena yhteiskunnan kokemaan kulttuuriseen uhkaan, työntekijät kiinnittävät paljon huomiota vastaanottokeskuksessa vallitseviin kulttuurieroihin. Vastaanottokeskuksessa vietetystä ajasta tulee eräänlainen siirtymäriitti, jossa turvapaikanhakija opetetaan suomalaisille tavoille. Lisäksi ilmapiirin kiristyminen vaikuttaa työntekijöiden toimintamahdollisuuksiin turvallisuuskysymysten kautta. Työntekijät joutuivat varautumaan sekä keskuksen sisäisiin että ulkopuolisiin uhkiin.