Tässä opinnäytteessä pohditaan ja artikuloidaan dokumentaarisen näyttelijäntyön mahdollisuuksia biopic-elokuvissa. Dokumentaarinen näyttelijäntyö on näyttelijän työtapa elokuvaan, joka perustuu tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin. Työtavan avulla roolityö rakennetaan roolin esikuvan jättämien jälkien – dokumenttien – varaan. Opinnäytteessä pohditaan dokumentaarisuuden ja fiktion suhdetta elämänkertaelokuvassa, dokumenteissa ja roolityössä.

Opinnäytteessä roolityön todetaan koostuvan näyttelijäntyöllisistä valinnoista, joista dokumentaariset valinnat luovat roolin ja toiminnalliset valinnat saavat sen toimimaan biopic-elokuvan kohtauksessa. Kaikkien edellä mainittujen näyttelijäntyöllisten valintojen todetaan olevan alisteisia elokuvan kuvauksissa tehdyille valinnoille. Koska elokuvan todetaan olevan kuvilla kertomisen taidetta, täytyy valintoja soveltaa roolityössä palvelemaan elokuvakameran kuvaamaa kuvaa.

Opinnäytteessä uskotaan elokuvallisen kuvan rakentuvan elokuvantekijöiden taidolle kertoa näyttämällä havaintoja tarinan kohteesta. Dokumentaarisessa näyttelijäntyössä painotetaan, että toistuva, tarkka ja henkilökohtaisen tunnistamisen kokemuksen herättävä dokumentaarinen havainto on tärkeä näyttelijälle. Kolmessa roolityön kautta pohditaan esiin tulleita eettisiä kysymyksiä siitä, mikä on näyttelijälle roolinrakennusprosessissa eettisesti hyväksyttävää toimintaa.