Tämä pro gradu -tutkielma pyrkii selvittämään, mitkä kansainvälisen yhteisön primääri-instituutiot määrittävät Euroopan unionin (EU) toimia Syyrian konfliktissa vuosina 2015–18. Tutkielmassa tarkastellaan myös, missä määrin toimilla pyritään järjestyksen ylläpitämiseen ja oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen Syyriassa ja Lähi-idässä. Tietyt primääri-instituutiot edustavat järjestyksen ylläpitämistä toisten pohjautuessa oikeudenmukaisuuden vahvistamiseen. Näiden tarkastelujen pohjalta analysoidaan, miten EU:n Syyrian konfliktia koskevat toimet mahdollisesti vaikuttavat Lähi-idän alueen rakenteeseen.

Teoreettisena viitekehyksenä käytetään englantilaista koulukuntaa ja sen kansainvälistä järjestystä ja kansainvälistä yhteisöä koskevia teoretisointeja. Niiden pohjalta EU:n ja Lähi-idän käsitetään muodostavan omat alueelliset kansainväliset yhteisönsä, jotka toimivat laajemman globaalin kansainvälisen yhteisön alla. Tutkielmassa tukeudutaan erityisesti Barry Buzanin näkemyksiin kansainvälisen yhteisön rakenteesta. Buzanin mukaan kansainväliset yhteisöt koostuvat niille ominaisista primääri-instituutioista. Primääri-instituutiot ovat kansainvälisen yhteisön vakiintuneita tapoja, lakeja ja suhteita. Konstitutiivisina käytäntöinä ne eroavat sekundääri-instituutioista, jotka ovat konkreettisia organisaatioita. Kansainvälisen yhteisön voi tunnistaa sitä määrittävistä primääri-instituutioista.

Tutkielman menetelmänä käytetään laadullista, teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöisessä sisällönanalyysissä aineisto pelkistetään mahdollisimman tiiviiksi kokonaisuudeksi teoriasta muodostetun analyysirungon avulla. Tutkielmassa analyysirungon alaluokat koostuvat tietyistä, Buzanin jaottelun pohjalta valituista, kansainvälisen yhteisön primääri- instituutioista ja yläluokat järjestyksen ja oikeudenmukaisuuden käsitteistä. Aineisto koostuu EU:n Syyrian konfliktia käsittelevistä dokumenteista ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin puheista ja julkilausumista. Aineisto sijoittuu tarkastelujakson mukaisesti vuosille 2015–18.

EU:n toimien havaitaan vahvistavan useita – sekä oikeudenmukaisuuteen että järjestykseen pohjautuvia – primääri- instituutioita. Järjestyksen ja oikeudenmukaisuuden välinen jännite on vahvasti läsnä EU:n toimissa koko tarkastelujakson ajan. EU:n tulkitaan ajattelevan, että oikeudenmukaisuuden vahvistaminen on ainoa keino luoda Lähi-itään kestävää vakautta. Siitä huolimatta järjestyksen ylläpitäminen saa sen toimissa ajoittain etusijan. Oikeudenmukaisuuteen pohjautuvista primääri-instituutioista unioni pyrkii vahvistamaan erityisesti ihmisten välistä tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, demokratiaa ja itsemääräämisoikeutta. Järjestyksen ylläpitämiseen perustuvista instituutioista korostuvat vahvimmin diplomatia, multilateralismi, alueellisuus, rajat kansainvälinen laki ja suurvaltahallinta. Koska EU:n toimien tosiasiallisia vaikutuksia Lähi-idän alueellisen kansainvälisen yhteisön rakenteeseen on hyvin vaikea havaita, niitä havainnollistetaan kolmen tulevaisuuteen sijoittuvan skenaarion kautta. Kansainvälisen yhteisön rakenteet kehittyvät varsin hitaasti, joten toimien todelliset vaikutukset näkyvät vasta pidemmän ajan kuluttua. Joka tapauksessa EU:n nähdään pyrkivän vaikuttamaan Syyrian konfliktin kautta Lähi-idän alueellisen kansainvälisen yhteisön itseymmärrykseen ja siten sen rakenteeseen.