Tutkielmassa tarkastellaan muistioiden kirjoittamista sääteleviä konventioita ministeriöiden virkamiesten työssä. Siinä selvitetään, miksi virkamiehet pitävät työssään kiinni totutuista toimintatavoista silloinkin, kun se ei välttämättä olisi tarkoituksenmukaista. Tutkimuksen tavoitteena on samalla tuottaa virkamiesten tekstityöstä sellaista tietoa, jota ministeriöiden virkakielen huollosta vastaava valtioneuvoston kanslia voisi hyödyntää virkakielikoulutuksen suunnittelussa ja virkakielen kehittämistyössä. Tutkimus edustaa virkakielitutkimuksen suuntausta, jossa lähestytään virkatekstien selkeyttämistä tarkastelemalla niiden lukemisen ja kirjoittamisen taustoja. Sen teoriapohjana on diskurssintutkimus sekä kielen ja sen kontekstin välisiä kytköksiä tarkasteleva virkakielentutkimus. Tutkimus on kaksiosainen, ja se rakentuu esitutkimusvaiheesta ja syventävästä vaiheesta. Esitutkimuksella on kartoitettu virkamiesten työssä lukemisen määrää ja käytänteitä ja selvitetty, mihin tekstilajiin kannattaa syventävässä vaiheessa perehtyä lähemmin. Esitutkimusaineisto on kerätty ministeriöiden virkamiehille tehdyllä lomakekyselyllä. Kyselyn pääanalyysimenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi. Esitutkimuksen perusteella syventävän vaiheen fokustekstilajiksi tarkentuivat muistiot. Syventävän vaiheen tutkimusaineistona on haastatteluaineisto, joka sisältää kaksi taustahaastattelua ja viisi syventävää haastattelua. Haastatteluaineistosta on diskurssintutkimuksen välineitä hyödyntäen selvitetty, kuinka kirjoittamista säätelevien konventioiden pysyvyyttä haastattelupuheessa diskursiivisesti rakennetaan ja haastetaan. Diskurssintutkimuksen lähtökohdista analyysi pohjaa ajatukseen, että haastattelupuheessa konstruoituu kuva sekä haastateltavan omasta asennoitumisesta tekstityöhön ja sen ilmiöihin että kuva hänestä itsestään suhteessa työtovereihin ja organisaatiokulttuuriin. Näitä jännitteitä on työssä tarkasteltu pureutumalla siihen, kuinka haastateltavat itse puhuvat muistioteksteistä sekä niiden kirjoittamisesta ja lukemisesta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että syyt pitää kiinni muistioiden kirjoittamista säätelevistä konventioista kytkeytyvät työyhteisön sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja siihen liittyviin jännitteisiin, kuten uskaltamiseen ja kasvojen menettämisen pelkoon, siihen, millainen kuva itsestä asiantuntijana annetaan. Tutkimuksessa nousee selvimmin esiin kuusi diskurssia, joilla konventioiden pysyvyyttä merkityksellistetään. Vahvimpana niistä esiintyy uskaltamisdiskurssi, joka konstruoituu aineistossa pääasiassa kahta kautta: kuvauksina siitä, mitä pelätään silloin, kun ei uskalleta rikkoa totuttuja toimintamalleja, sekä kuvauksina rohkeista, odotustenvastaisista teoista. Pelkäämisen kohteena näyttäytyvät esimerkiksi esimieheltä tai kollegoilta saatavat moitteet sekä väärät tekstin tyyliin tai sävyyn liittyvät valinnat. Uskaltamisen lisäksi syitä konventioiden ylläpitämiselle löytyy voimakkaasta konventioihin sosiaalistumisesta, kasvojen menettämisen diskurssista sekä kuuliaisuus-, luonnollistamis- ja lojaaliusdiskursseista. Konventioista kiinni pitäminen saattaa tehdä muistioista esimerkiksi monitulkintaisia, vaikeasti ymmärrettäviä ja tarpeettoman pitkiä. Kootusti tulosten perusteella voidaan todeta, että kaikki muistioiden ja muiden virkatekstien ongelmat eivät ratkea perinteisellä kielenhuolto- tai kirjoittamiskoulutuksella. Sen lisäksi ratkaisuja kannattaa etsiä pureutumalla organisaatiokulttuuriin ja etenkin siellä vaikuttaviin arvoihin, normeihin ja uskomuksiin.