Artikkelikokoelmatutkielman tavoitteena oli ymmärtää maantieteellisesti hajautuneen prosessinohjausyhteistyön sosioteknisiä onnistumisedellytyksiä. Tutkielmassa tarkasteltiin, millaisia hajautuneen, mutta toisiaan täydentävän tilannetietoisuuden muodostamisen ja ylläpidon haasteita prosessinohjaustyön eri yhteisöissä esiintyi ja analysoitiin tekijöitä, jotka vaikuttavat tilannetietoisuuden ylläpidon onnistumiseen. Tutkielman tutkimuskysymykset olivat: 1) millaisia jaetun tilannetietoisuuden ylläpidon tarpeita ja ongelmia on tunnistettavissa hajautuneen työn yhteisöjen vuorovaikutuskäytännöissä; 2) mitkä tekijät ovat yhteydessä hajautuneen työn yhteisöjen tilannetietoisuuden ylläpidon käytäntöjen muotoutumiseen ja 3) miten sosiaalisen median toiminnallisuudet voivat tukea jaetun tilannetietoisuuden ylläpidon käytäntöjä? Tutkielman aineistonkeruu toteutettiin suomalaisella kemianteollisuuden tuotantotoimipaikalla useassa eri vaiheessa. Toimipaikka koostui neljästä toisiinsa kytkeytyvästä tuotantoyksiköstä, jotka olivat hajautuneet maantieteellisesti muutaman neliökilometrin alueelle. Tuotantoyksiköiden välillä liikkui materiaali- ja energiavirtoja, mutta ne tuottivat kukin omaa väli- tai lopputuotettaan. Tuotanto oli korkealle automatisoitua, mutta tuotannon ylin ohjausvastuu oli työntekijöillä. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin haastatteluin, osallistuvalla havainnoinnilla ja verkkokyselyllä. Haastatteluihin osallistui yhteensä 16 tuotannon ja kunnossapidon työntekijää, jotka työskentelivät eri tuotantoyksiköissä. Lisäksi haastateltiin kunkin tuotantoyksikön teknisiä asiantuntijoita yhteensä 12 kpl. Haastattelut toteutettiin tuotantoyksiköiden valvomoiden yhteydessä olleissa neuvotteluhuoneissa yksilö- tai parihaastatteluina. Osa haastatteluista toteutettiin varsinaisissa valvomotiloissa tuotantotilanteen sen salliessa. Henkilöstön työskentelyä ja vuorovaikutusta havainnoitiin kussakin valvomossa 1-3 tuntia. Haastattelu- ja havainnointiaineiston lisäksi kerättiin verkkokyselyaineisto, jonka kysymykset operationaalistivat sosiaalisen pääoman ja jaetun tilannetietoisuuden ilmiöitä. Haastattelu- ja havainnointipäiväkirja-aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti, faktanäkökulmaisella sisällönanalyysillä. Kyselyaineisto käsiteltiin pienuutensa vuoksi laadullisesti. Jaetun tilannetietoisuuden ylläpidon haasteet liittyivät viiteen erityyppiseen, toistuvaan vuorovaikutustilanteeseen prosessinohjaustyössä. Tilanteet liittyivät niin yksikön sisäiseen, yksiköiden väliseen, koko tehdasalueen kattavaan yhteistyöhön ja sen keskinäiseen koordinaatioon, kuin myös ajallisesti, yli vuoronvaihtojen ulottuvaan yhteistyöhön. Jaetun tilannetietoisuuden ylläpito oli haasteellisempaa erityisesti epätyypillisissä ja ennakoimattomissa häiriötilanteissa, joita piti hallita yli yksikkörajojen ja joiden vaikutukset kestivät mahdollisesti yli vuoronvaihdon. Toisaalta rutiiniluonteisissakin, mutta tilannetietoisuuden ylläpidon kannalta kriittisissä tilanteissa, kuten vuoronvaihdossa tai ongelmatilanteiden ratkaisujen mieleen palauttamisessa oli haasteita. Kokonaisuutena jaetun tilannetietoisuuden haasteet liittyivät vaikeuksiin saada ja koota systemaattisesti ja paikasta riippumatta tietoa siitä, mitä muut työntekijät tekivät hajautuneen tehdasalueen eri osissa ja miksi. Tieto muiden toimista lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kommunikoitui usein sattumanvaraisesti ja perustui pitkälti kasvokkaiseen tai henkilöperustaiseen vuorovaikutukseen. Koska tilannetiedon jakaminen perustui henkilöperusteisiin viestintätottumuksiin, se oli epävarmaa ja epäsystemaattista. Työyhteisön kyky oppia yhteisestä toiminnasta erityisesti ongelmatilanteiden ratkaisussa kärsi vuorovaikutuskäytäntöjen sattumanvaraisuuden vuoksi. Tutkimuksessa havaittiin, että työn kohteen ominaisuuksiin liittyvä työtehtävien riippuvuus toisistaan, käyttöön vakiintuneet ja saatavilla olevat yhteistyöteknologioiden affordanssit ja yhteisön jäsenten keskinäinen sosiaalinen pääoma muovasivat tilannetietoisuuden ylläpidon käytäntöjä. Monet sosiaalisen median toiminnallisuuksien tarjoamat affordanssit voisivat olla hyödyllisiä tukemassa jaetun tilannetietoisuuden muodostumista niin lyhyellä kuin pitemmällä aikavälillä. Jaetun tilannetietoisuuden tukemista kehitettäessä tutkielmassa tunnistettuja yhteistyötä muovaavia ulottuvuuksia sekä tunnistettuja jaetun tilannetietoisuuden ylläpidon haasteita voidaan käyttää apuna, kun kehitetään tilannetietoisuutta ja kun harkitaan sosiaalisen median toiminnallisuuksien integrointia osaksi viestintä- ja vuorovaikutuskäytäntöjä.