Tämä kandintutkielma on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, joka kartoittaa jo tutkitun tiedon avulla lasten sosiaalisia suhteita vuoroasumisessa. Vuoroasuminen on asumisjärjestely lapsille, joiden vanhemmat ovat eronneet, mutta tahtovat silti lapsen viettävän suunnilleen saman ver-ran aikaa kummankin vanhemman luona. Vuoroasuminen on ajankohtainen aihe erityisesti sik-si, että se on yhä yleistyvä asuinmuoto eroperheiden lapsille. Vuoroasuminen sai paikkansa lainsäädännöstä, kun laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta päivittyi joulukuussa 2019. Tutkimuskysymyksenä tutkielmassa on, että; miten vuoroasuvien lasten sosiaali-set suhteet muodostuvat eri verkostoissa? Vastausta kysymykseen on haettu aineistosta, joka muodostuu 10 vertaisarvioidusta artikkelista. Aineistosta nousi teemoittelun kautta 5 teemaa, joita olivat perhesuhteet, lapsen ja vanhemman välinen suhde, isän ja lapsen välinen suhde, vertaissuhteet sekä suhteet uusiperheessä. Tulosten mukaan eronneista lapsista vuoroasuvat lapset menestyivät paremmin sosiaalisissa suhteissa kuin pääsääntöisesti vain toisen vanhem-man kanssa asuvat lapset. Vuoroasuvilla lapsilla oli enemmän ystäviä, mutta tämä ei tarkoitta-nut sitä, että kaikki olisivat heille emotionaalisesti yhtä läheisiä. Vuoroasuvilla lapsilla vähem-män käyttäytymisongelmia kuin muilla erolapsilla. Vanhemman ja lapsen välinen suhde nähtiin läheisenä kummankin vanhemman kanssa, mutta erityisesti suhde isän kanssa koettiin lähenty-neen vuoroasumisen myötä. Vuoroasuvien lasten kohdalla, jotka elivät uusperheen arkea, koet-tiin tarvitsevan aluksi tarpeeksi aikaa uusiin perheenjäseniinsä tutustumiselle. Tutkielman kaut-ta saadaan yleiskatsaus siitä, miten lapsen sosiaaliset suhteet muodostuvat vuoroasumisessa ja täten lisätään ymmärrystä siitä, miksi lasten sosiaalisten suhteiden vaaliminen ja tukemien on tärkeää.