Digitaaliset pelit ovat läpikäymässä perinnöllistymisprosessia, sillä niitä esitellään yhä useammin näyttelyissä ja talletetaan muistiorganisaatioiden kokoelmiin. Lisäksi lukemattomissa verkon ja reaalimaailman kulttuuriperintöyhteisöissä tehdään jatkuvasti työtä pelien säilyttämiseksi. Siitä huolimatta tutkijoilta puuttuu kriittinen ymmärrys siitä, miten pelien kulttuuriperintö rakentuu ja kuinka erilaiset sidosryhmät ovat mukana tuottamassa sitä. Tämä väitöskirja osallistuu pelien kulttuuriperinnön kriittisen viitekehyksen rakentamiseen kehittämällä teoriaa ja käsitteitä keskeisten pelien perinnöllistymiseen liittyvien ilmiöiden ymmärtämiseksi.

Tutkimus hyödyntää monipuolista metodologiaa, johon kuuluu selittävää analyysia, kokemuksellista tietoa ja osallistuvaa havainnointia hyödyntäviä näkökulmia sekä teoreettista triangulaatiota kulttuuriperintötutkimuksen, pelitutkimuksen ja pelien tallettamisen tutkimuksen välillä. Näiden näkökulmien avulla tutkielma toteuttaa pelien perinnöllistymiseen liittyvää pragmaattista teorian rakennusta sekä muodostaa kriittisiä viitekehyksiä sen ilmiöiden ymmärtämiseksi.

Tutkimuksen tuloksissa osoitetaan ensinnäkin, kuinka monenlaiset sosiaaliset toimijat retropelaajien ja harrastajien lisäksi tulisi ymmärtää pelien perinnöllistymisen sidosryhminä. Toiseksi tutkimus muodostaa sellaisen korkean tason ontologisen ymmärryksen pelien ja pelaamisen monitahoisen ja kompleksisen yhteenliittymän ymmärtämiseksi, joka ei takerru pelkästään pelattaviin peleihin. Kolmanneksi tutkimus osoittaa, kuinka pelit muuttuvat ja muokkautuvat perintöprosessin myötä. Neljänneksi se valaisee pelien kulttuuriperinnön sidosryhmien ja niiden erilaisten perinnöllistymisstrategioiden välisiä jännitteitä.

Tutkimus osoittaa, kuinka pelien kulttuuriperinnöksi muuttumisen monimutkaiset jännitteet ja prosessit kaipaavat osakseen kriittistä pohdintaa ja refleksiivisiä käytänteitä. Tutkimuksen syventävässä osiossa käsitellään strategioita, joita voitaisiin käyttää pelien kulttuuriperinnön omistusoikeuksien välisten jännitteiden purkamiseksi ja sidosryhmien intressien yhdistämiseksi. Koska kyseessä on teoreettinen tutkimus, tulee siinä tehdyt teoreettiset rakennelmat ja ohjenuorat kuitenkin vielä vahvistaa empiirisen tutkimuksen avulla.