Valtioneuvoston vuoden 2013 kolmannen lisätalousarvion määrärahasta tuettujen sisäilma- ja kosteusvauriohankkeiden valtionavustusten myöntämisestä, maksamisesta ja käytöstä säädettiin Valtioneuvoston asetuksilla 875/2013 ja 1099/2013. Ehdoilla ja niitä koskevilla ohjeilla pyrittiin varmentamaan hankkeen toteutuksen laatu siten, että korjauksilla tai niitä korvaavalla uudisrakentamisella saadaan poistettua kaikki kohteen sisäilmaongelmat ja estettyä niiden uusiutuminen. Keskeisimmät vaatimukset ja uudistukset valtionavustusmenettelyyn olivat: a) Hakemukseen liitetty rakennusterveysasiantuntijan tai muun vastaavan pätevyyden omaavan asiantuntijan lausunto rakennuksen kunnosta ja tehdyistä tutkimuksista sekä sisäilmaongelman tai kosteusvaurion merkityksestä rakennuksen käyttäjille. b) Aloitusilmoitukseen liitetty ulkopuolisen asiantuntijan lausunto korjaussuunnitelmista ja lausunnonantajan vakuutus puolueettomuudestaan ja riippumattomuudestaan. Vaaditut lausunnot pohjautuvat vuoden 2012 lisätalousarvion valtionavustuksia jaettaessa kokeiltuun asiantuntijamenettelyyn, jossa ennalta nimetty arviointiryhmä kävi läpi kaikki avustushakemuksen jättäneet hankkeet. Vuoden 2013 lisämäärärahaa koskeneessa avustusmenettelyssä hakijoiden tuli itse hankkia asiantuntijalausunnot, joilla ei kuitenkaan havaittu samanlaista vaikuttavuutta kuin vuoden 2012 menettelyllä, koska lausuntojen laatu vaihteli erittäin paljon. Toisaalta kunnat olivat oppineet parempaa projektinhallintaa jo vuoden 2012 menettelyssä ja vuoden 2013 lisätalousarviosta jaettuihin, mutta vuoteen 2014 sijoittunut valtionavustusmenettely tuki samaa kehityskäyrää kuntien teknisten virastojen kosteusvauriokorjaamiseen liittyvän osaamisen kehittämisessä. Kehitystä ovat tukeneet myös muut hankkeet, mutta yhä edelleen kehitystä tulee tukea paitsi rakentamisprojektin hallintaan liittyvillä toimintamalleilla, myös kunnalliseen päätöksentekoon, hankkeiden priorisointiin ja rakennusten ylläpitoon liittyvissä asioissa sekä korjausten todelliseen onnistumiseen ja jälkiseuranta-asiakirjoihin paneutuvassa jatkotutkimuksessa. Avustusmenettely niin ikään kaipaa kehittämistä ja systematisointia. Tämä tutkimus painottui asiakirjojen laadun analysointiin, mutta erityisesti avustusmenettelyä tutkittiin kyselytutkimuksella. Tässä tutkimuksessa analysoitiin avustushakemusten käsittelyä ja sen yhdenmukaisuutta eri aluehallintovirastojen välillä. Hankkeiden käsittely poikkesi selvästi vuoden 2012 menettelystä, mutta tulokset olivat hyvin samankaltaisia. Molemmissa prosesseissa noin puolet hankkeista arvioitiin selvästi puutteelliseksi ehtoihin verrattuna. Vuoden 2013 lisämäärärahaan liittyi tiukemmat ehdot, mutta kaikille ehdot täyttäville myönnettiin valtionavustus. Molemmat avustusmenettelyt koettiin liian työläiksi ja aikatauluiltaan epäonnistuneiksi. Tutkimuksen tuloksena tutkimusryhmä luonnosteli lausuntolomakkeen, jota voidaan hyödyntää hankeosapuolien väliseen vuorovaikutukseen kaikissa homekorjaushankkeissa, mutta myös valtionavustusmenettelyssä varmentamaan, että kuntotutkimukset, hankesuunnitelma ja korjaussuunnitelmat ovat tekniseltä sisällöltään riittävät, toimivat ja laadukkaat. Tutkimuksen ohessa toteutettiin Satu Heinon diplomityö, joka julkaistaan vuoden 2016 alussa. Diplomityöstä otettiin laadunvarmistusta ja korjaussuunnitelmia koskevia osioita mukaan tähän loppuraporttiin.