Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luokanopettajien kokemuksia haastavista vuorovaikutustilanteista ei ole tutkittu vieläkään tarpeeksi. Koulutuksen puute alalla on johtanut siihen, että tilanteet ovat monelle uudelle opettajalle yllättäviä, eikä osaaminen riitä psyykkisesti oireilevan oppilaan kohtaamiseen ja auttamiseen. Tässä tutkielmassa tutkitaan luokanopettajien kokemuksia vuorovaikutustilanteista haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa. Tarkoituksena on tuoda tutkimuskentälle lisää tietoa opettajien tunteista, toimintatavoista sekä tunne- ja vuorovaikutustaidoista, jotta haastavia vuorovaikutustilanteita voitaisiin jatkossa ennaltaehkäistä paremmin. Tutkimuskysymykset ovat seuraavia: Millaisia tunteita luokanopettajilla on vuorovaikutuksessa haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa? Millaisia toimintatapoja käytetään vuorovaikutuksessa haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa? Miten opettajan tunne- ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat vuorovaikutukseen haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa? Tämä on laadullinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä toimii puolistrukturoitu teemahaastattelu. Aineisto koostuu kolmen luokanopettajan kokemuksista haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa ja heidän pohdinnoistaan. Opettajat jakoivat haastatteluissa 2—3 kertomusta haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa, joiden avulla analysoitiin tutkimuksen teemoja. Haastattelut toteutettiin Zoomin välityksellä, jonka jälkeen ne analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Teoreettisena viitekehyksenä toimii aikaisempi tutkimuskenttä, määritelmät haastavasti käyttäytyvästä oppilaasta, opettajan ja oppilaan vuorovaikutussuhteesta sekä opettajien tunne- ja vuorovaikutustaidoista. Näitä vertailtiin tämän tutkimuksen tuloksissa. Tuloksissa ilmeni, että vuorovaikutus haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa aiheutti opettajissa paljon negatiivia tunteita, kuten turhautumista, uupumista, ahdistusta ja epävarmuutta. Näitä tunteita aiheutui monipuolisista toimintatavoista sekä hyvistä tunne- ja vuorovaikutustaidoista huolimatta, oppilaan käytöksen ollessa jatkuvaa ja toistuvaa. Strukturoidut keinot ja ennaltaehkäisy olivat kaikista tehokkaimpia keinoja puuttua oppilaiden käytökseen. Merkityksellisiä havaintoja oli opettajan oman reflektion ja viestintätyylin vaikutus vuorovaikutukseen. Jokaisella oppilaalla oli omat haasteensa, joten heille täytyi suunnitella henkilökohtainen struktuuri haastavan käytöksen vähentämiseksi. Toimivan struktuurin edellytyksenä oli oppilaan tunteminen ja toiminnan säännöllisyys.