Globalisoitumisen ja toimitusketjujen kestävän kehityksen vaatimusten yhä kasvaesasa yritykset joutuvat pohtimaan tuotannon sijaintipäätöksiä kilpailukyvyn näkökulmasta. Tuotannon sijaintipäätöksiin vaikuttavat syyt ovat laajentuneet perinteisestä kustannusajattelusta yhä moninaisemmiksi. Etenkin runsaspäästöisen vaate- ja tekstiiliteollisuuden haasteisiin liittyvät kiinteästi eettiset näkökulmat.

Tässä tutkimustyössä tutkittiin sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden yhteyttä tuotannon takaisinsiirtoihin vaate- ja tekstiiliteollisuudessa. Tutkimustyö toteutettiin kirjallisuustutkielmana vertaisarvioitujen artikkeleiden pohjalta, joiden avulla systemaattisesti rajataan käytettävä tutkimusaineisto. Systemaattisessa rajauksessa apuna käytettiin Boolen operaattoreita.

Tutkimustyö jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa perehdytään tuotantostrategian ja sen kestävyyden teoriaan, toisessa osuudessa määritellään tutkimustyön kannalta tärkeitä käsitteitä tuotannon sijainti- ja siirtopäätöksistä. Työn aiherajauksen takia tuotannon takaisinsiirtojen syitä käsitellään tarkemmin. Viimeisessä osassa perehdytään työn tutkimuskysymykseen sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden yhteydestä tuotannon takaisinsiirtoihin vaate- ja tekstiiliteollisuudessa.

Vaate- ja tekstiiliteollisuus voidaan jakaa kolmeen eri työvaiheeseen: kudontaan, leikkaukseen ja ompeluun sekä viimeistelyyn. Kaksi ensimmäistä vaihetta ovat työvoimavaltaisia, minkä takia valmistus keskittyy matalan kustannustason maihin. Pikamuodin yleistyessä vaate- ja tekstiiliteollisuudessa ovat yritykset alkaneet siirtää tuotteiden viimeistelyä lähemmäs kuluttajia ja markkina-alueita. Myyntisesonkien ja trendien nopeatempoisuudet hyötyvät tuotannon lyhyistä toimitusajoista, joustavuudesta ja tuotteiden nopeasta kustomoinnista ja ovat keskeisiä syitä tuotannon takaisinsiirtoihin. Haasteena vaate- ja tekstiiliteollisuuden takaisinsiirroille usein koetaan koti- ja lähimaiden tiukka lainsäädäntö.

Tutkimustyön artikkeliaineiston pohjalta voidaan todeta, että sosiaalisen ja ekologi-sen kestävyyden yhteys vaate- ja tekstiiliteollisuuden takaisinsiirtoihin on vielä hyvin pieni. Tuotannon takaisinsiirtojen ja kestävyyden yhdistämisestä vaate- ja tekstiiliteollisuudessa on tehty vähän tutkimusta, mutta näiden kestävyyden näkökulmien merkitys takaisinsiirtojen päätöksissä on kasvamassa. Vaikka sosiaalinen ja ekologinen kestävyys eivät ole pääsyitä takaisinsiirroille, esiintyvät nämä usein hyötyinä tai seurauksina alan takaisinsiirroissa maineen, päästöjen sekä jätteiden, työvoiman sekä kulttuurin ja teknologian kautta. Myös valtioiden lainsäädännöillä ja standardeilla on merkitystä vaate- ja tekstiiliteollisuuden yrityksien kestävyyden toteutumiseen ja takaisinsiirtoihin. Yhteenvetona voidaan todeta, että kiinnittämällä enemmän huomiota näihin sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden tekijöihin sijaintipäätöksissä, yritykset voivat parantaa asemaansa kestävillä vaatemarkkinoilla.