Terrorismi ilmiönä on ollut maailmanpolitiikan keskiössä lähes 20 vuotta. Terrorismin vastaisen sodan saavutukset ovat osoittautuneet pettymykseksi ja todentavat kyvyttömyyttä ymmärtää terrorismia ilmiönä. Terrorismia ei ole käsitelty riittävästi sotilaallisen strategian näkökulmasta, vaikka aihetta on jo pitkään tarkasteltu osana kansainvälisen politiikan tutkimusta. Tutkielma lähestyy terrorismia osana sotilaallisen strategian viitekehystä. Terrori-iskut ovat globaali ilmiö, mutta iskut ovat yleisiä erityisesti konfliktialueilla. Iskuihin linkittyvät ryhmät käyvät sotaa osana nykyaikaisia kompleksisuuden määrittämää konfliktiympäristöä. Terrorismista ilmiönä ei voida saavuttaa kokonaisvaltaista ymmärrystä irrallaan tästä kontekstista. Tutkielman tavoittelee parempaa ymmärrystä terrorismin funktioista ja näiden funktioiden eroista eri organisaatioiden välillä. Tutkielma hyödyntää vertailevaa tapaustutkimusta terrorismin funktioiden ja niiden erojen ymmärtämiseksi. Tutkielma vertailee Hizbollahin ja Isisin sotilasstrategiaa terrorismin funktioiden näkökulmasta. Vertailu Shiia ja Sunni ryhmän välillä tarjoaa mahdollisuuden tutkia järjestöjä, jotka ovat muodostuneet eri konteksteissa. Tutkimuksen lähtökohdat mahdollistavat terrorismin tarkastelun osana sodankäynnin taktiikoita. Tutkielma hyödyntää pääasiassa primäärilähteitä terrorismin funktioiden analyysissä. Relevantti akateeminen kirjallisuus toimii analyysin tukena. Analysoitu materiaali koostuu järjestöille keskeisistä puheista, haastatteluista, ääniviestien ja videoiden litteraateista, kirjeistä ja lausunnoista. Kumouksellisen sodankäynnin teoriaan pohjaava kvalitatiivinen sisältöanalyysi toimii materiaalin analyysin perustana. Järjestöihin linkittyvän materiaalin analyysien vertailu paljasti selkeitä eroja terrorismin funktiossa. Tutkielman tulokset korostavat valitun sotilasstrategian merkitystä valituille terroristitaktiikoille ja terrorismin roolille. Tutkielman tulokset tukevat näkemystä terrorisista taktiikkana, joka tarjoaa monipuolisia funktioita eriäville järjestöille. Terrorismi hahmotetaan tutkimuksen viitekehyksessä tarjoavan erilaisten taktiikoiden keinovalikoiman, joita järjestöt voivat sovittaa osaksi sotilasstrategiaansa. Ymmärrys ilmiön kompleksisuudesta jää vajaaksi, jos terrorismi hahmotetaan lähinnä sen kaikkein väkivaltaisimpien ja mediahuomiota herättävien ilmenemismuotojen kautta. Tutkielman havaintojen mukaan sotilasstrategian valinnalla on vaikutuksia terrorismin käyttöön. Terrorismi saattaa tuoda selkeitä hyötyjä osana yhtä sotilasstrategiaa, mutta osana toista strategiaa sen tarjoamat funktiot saattavat olla rajalliset. Terrorismille avautui monipuolisia funktioita osana molempien analysoitujen järjestöjen sotilasstrategioita, mutta sen hyödyt jäivät suhteellisen rajallisiksi. Terrorismi näyttäytyi keinona, jolle jaettiin tärkeä rooli sotilasstrategiassa ainoastaan muiden vaihtoehtojen puuttuessa. Terrorismi ilmeni olennaisena osana Isisin sotilasstrategiaa. Isis joutui strategiassaan nojaamaan suuremmassa määrin terrori-iskuihin ja epämuodolliseen organisaatiorakenteeseen jouduttuaan muuttamaan strategiaansa maa alueiden menettämisen seurauksena. Analyysi paljasti laajan määrän funktioita terrorismille osana Isisin sotilasstrategiaa. Hizbollahin määritti terrorismille huomattavasti rajatumman roolin sotilasstrategiassaan. Hizbollah hydynsi terrorismia osana menestyksekästä asymmetrisen sodan kampanjaansa Israelia vastaan, mutta sen funktio avoimien sotatoimien ulkopuolella jäi varsin rajalliseksi. Terrorismin funktiot osoittaisivat kokonaisuudessaan kapeiksi Hizbollahille verrattaessa Isisiin. Tutkielman tulokset tukevat oletusta terrorismin käytöstä laajassa mittakaavassa enimmäkseen tapauksissa, joissa aseellinen järjestö ei pysty saavuttamaan sotilaallisia tavoitteitaan muilla keinoin. Laajempi tieteellinen tutkimus terrorismin funktioiden monipuolisuudesta ja siihen vaikuttavista on tarpeen ilmiön ymmärtämisen laajentamiseksi. Kansainvälisen politiikan tutkimus hyötyisi terrorismin laajemmasta tarkastelusta osana sotilaallista strategiaa. Tutkimuksella tuotettu tieto voisi tarjota päättäjille paremmat lähtökohdat terrorismiin liittyvien linjausten muodostamiseen.