Yhteiskunta on kehittymässä yhä enemmän digitaalisuutta hyödyntäväksi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että digitaalisuus, robotiikka, tekoäly ja virtuaaliteknologia on olennainen osa ihmisten työelämässä ja vapaa-ajan vietossa.

Hankkeen päätavoitteena oli selvittää online-kokoustyökalujen käytön vaikutus teknostressiin sekä validoida teknostressin arviointiin kehitettyjen survey-kyselyjen soveltuvuus suomalaisten organisaatioiden teknostressin arviointiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyä, haastatteluita ja psykofysiologisia mittauksia. Tutkimusaineisto koostui suomalaisista työntekijöistä (N=499), jotka edustivat julkista sektoria.

Tässä tutkimuksessa testatut Tarafdarin ja Salanovan mittarit eivät ole objektiivisia stressimittareista, mutta ne olivat käyttökelpoisia seulomaan teknostressiin altistuneet sekä löytämään teknostressin syitä. Vähintään yhtä hyvä mittari teknostressin havainnointiin kuin Tarafdarin ja Salanovan mittarit oli tätä tutkimusta varten laadittu onlinetyön stressimittari, joka korreloi hyvin teknostressimittareiden kanssa.

Tutkimuksen tuloksena saatiin uutta tietoa online-kokoustyökalujen ja digitaalisten alustojen käytön vaikutuksista koettuun ja mitattuun teknostressiin. Tutkimuksen näkökulmana ollut online-kokoustyökalujen teknostressivaikutusten arviointi oli innovatiivinen siten, että siinä yhdistyvät digitaaliset työkalut ja reaaliaikainen digitaalinen vuorovaikutus.

Jatkotutkimushankkeiksi ehdotamme teknostressimittareiden validointia kliinisen stressin suhteen sekä teknostressimittareiden ja työn tuottavuuden välisen yhteyden tarkastelua. Lisäksi ehdotamme tätä tutkimusta varten tehdyn, ja tässä tutkimuksessa testatun kahdeksankohtaisen online-teknostressimittarin validointia suhteessa työn tuottavuuteen ja työssä jaksamiseen laajemmalla aineistolla toteutettuna.