Syntyvyyden väheneminen on kiivaasti keskusteltu aihe. Vähenemisen syitä on etsitty esimerkiksi työelämän epävarmuudesta, työn ja lastenhoidon yhteensovittamisen hankaluuksista ja lapsiperhe-elämän vähäisestä houkuttelevuudesta pidentyneen nuoruuden kulttuurissa. Tätä sekä mediassa että tutkimuskirjallisuudessa käytyä keskustelua täydennämme tarkastelemalla ennakoinnin teorian ulottuvuuksia Helsingin Sanomissa vuosina 2018–2019 julkaistuissa syntyvyyden vähenemistä koskevissa kantaaottavissa kirjoituksissa. Diskurssianalyyttisiä välineitä käyttäen osoitamme, miten kirjoituksissa tuotetaan yksilöistä ennakoivia toimijoita ja miten ennakoinnista tuotetaan, erityisesti nuorille naisille, normatiivisesti oikea tapa suhtautua lastensaamiseen. Kirjoituksissa varsinkin työelämään liitetään epävarmuutta, joka lastensaannin epävarmuuteen yhdistyessään luo tulevaisuuden ennakoinnista haastavan ja affektiivisesti latautuneen projektin. Lopuksi visioimme yhteiskuntaa, jossa elämää ylläpitävien suhteiden luominen riittäisi tulevaisuuden suunnitelmaksi sukupuolesta riippumatta.