Koulutuksen ja kasvatuksen kenttä pyrkii jatkuvasti luomaan ja kehittämään paitsi myönteisiä oppimisympäristöjä, myös tukemaan oppilaiden akateemisia ja sosiaalisia tavoitteita, tarpeita ja toiveita. Opetussuunnitelmat, jotka määrittävät opetuksen sisältöä ja laatua, korostavat nykyisin aktiivista, kokemuksellista ja yhteisöllistä oppimista, jotta lapsilla olisi valmiuksia pärjätä modernissa yhteiskunnassa myös koulutien päätyttyä. Näitä yleisiä valmiuksia voidaan nimittää myös tulevaisuuden työelämätaidoiksi. Klassisista leikki- ja oppimisteorioista kumpuavan <i>pelillistämisen</i> on havaittu olevan monipuolinen ja lupaava työkalu välittämään tulevaisuuden työelämätaitoja sekä yleisesti muovaamaan opetustilanteita myönteisemmäksi erityisesti nuorille oppijoille. Pelillistämisen ohella sovelletaan usein myös <i>tarinallistamista</i>, jossa narratiivit, hahmot ja roolipelaaminen yhdistyvät työkaluksi, jonka käyttö voi vaihdella aina lyhytkestoisista tuokioista pitkäjänteiseen ja kokonaisvaltaiseen pedagogiseen malliin asti. Vaikka tarinallistaminen on varsin yleinen tapa elävöittää opetusta, tutkittua tietoa sen pedagogiikasta tai suhteesta oppilaiden kokemuksiin on vielä suhteellisen vähän, jonka vuoksi tämä väitöskirja pyrkii vastaamaan tutkimuskysymykseen: <i>Miten formaalin opetuksen tarinallistaminen on yhteydessä oppilaiden koulukokemukseen, taitoihin ja asenteiseen sekä sosiaaliseen käyttäytymiseen? </i>

Tämä väitöskirja sisältää kaksi tapaustutkimusta, joissa molemmissa tarinallistamista hyödynnetään sekä osana pedagogiikkaa että oppimisympäristöä 12–14-vuotiaille oppilaille. Ensimmäinen tutkimus käsittelee tarinallistettua koulua, jossa erilaiset fiktiiviset (Harry Potter, Star Wars) ja ei-fiktiiviset (urheilustadion, luonto) teemat ja tarinat ovat pitkäkestoisesti osana oppilaiden päivittäistä koulunkäyntiä. Kahden artikkelijulkaisun tavoitteena on laadullisen grounded theory -menetelmän avulla luoda teoriatietoa tarinallistetusta pedagogiikasta ja tarkastella sen suhdetta erityisesti oppilaiden koulukokemukseen sekä sosiaaliseen käyttäytymiseen. Toinen tapaustutkimus tarkastelee lyhytkestoista roolipelipohjaista oppimisympäristöä, jossa tarinallistaminen pyrkii mahdollistamaan sekä pelillisen- että roolipelikokemuksen oppilaille. Näitä kokemuksia ja niiden yhteyttä oppilaiden tulevaisuuden työelämätaitoihin ja -asenteisiin mitataan määrällisellä kvasikokeella. Kokonaisuudessaan väitöskirjan monimenetelmällisen mallin tavoitteena on hahmottaa tarinallistamisen kokonaisvaltaista luonnetta ja selkeyttää sen mahdollisia hyötyjä ja haittoja oppilaiden koulukokemukselle, sosiaaliselle käyttäytymiselle sekä asenne- ja taitovalmiuksille.

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että tarinallistaminen voi positiivisesti tukea oppilaiden koulukokemusta, sosiaalista käyttäytymistä sekä asenteita ja kykyjä tulevaisuuden työelämätaitoja kohtaan. Tarinallistettu pedagogiikka voi vahvistaa yhteisöllisyyden ja voimaantumisen kokemuksia, jotka edelleen tukevat sekä oppilaiden että opettajien akateemista ja sosiaalista ilmapiiriä. Lisäksi roolipeli- ja pelillisyyskokemukset voivat edistää oppilaiden työelämävalmiuksia kuten joustavuutta, itseohjautuvuutta sekä tuotteliaisuutta. Tulosten mukaan myös myönteistä asennoitumista työelämätaitoja ja niiden opettelua kohtaan voidaan vahvistaa erilaisten kokemuksellisten, tarinallisten ja roolipelipohjaisten aktiviteettien avulla. Huomioitavaa kuitenkin on, että mahdolliset habituaation ja uutuudenviehätyksen vaikutukset sekä sekoittavat tekijät, joita ei mitattu, voivat vaikuttaa löydöksiin niin lyhyt- kuin pitkäkestoisessa tarinallistamisessa. Lisäksi pedagogiikan laatu yhdistettynä valikoituun tarinaan, teemaan tai miljööseen tulee arvioida huolellisesti, jottei tarinallistaminen tarkoituksellisesti välittäisi epätoivottuja arvoja, kuten syrjivää käytöstä.

Jotta tutkimuksen ja käytännön pedagogisten kehityssuuntien välistä kuilua voitaisiin pienentää, tämä väitöskirja tarjoaa sekä teoreettisia että käytännön johtopäätöksiä tarinallistamisen integroimiseksi formaaliin opetukseen. Tapaustutkimusten autenttiset kohteet havainnollistavat tarinallistamisen laajuutta ja moniulotteisuutta, joka osoittaa sen potentiaalin muun muassa ei-digitaalisena opetusmetodina. Vaikka nykymuotoiset teknologiset innovaatiot mahdollistavat uudenlaisia immersion kokemuksia ja edesauttavat erilaisten sisältöjen tarjontaa, on sosiaalinen, kasvotusten tapahtuva vuorovaikutus konkreettisissa oppimisympäristöissä yhä säilyttänyt arvonsa. Kaiken kaikkiaan, perustuen neljän eri osajulkaisun grounded theory -malleihin sekä merkitseviin tuloksiin tarinallistetusta interventiosta, tämä väitöskirja edistää ymmärrystä ja tietoa formaalin opetuksen tarinallistamisesta ja pyrkii siten tarjoamaan lähtökohtia tuleviin tutkimuksiin ja toteutuksiin sekä tieteentekijöille että käytännön toimijoille, jotka tavoittelevat tarkoituksenmukaista, kiinnostavaa ja mielekästä opetusta erityisesti nuorille oppijoille.