Itsensä johtaminen on tärkeäksi nimetty taito nykytyöelämässä (kts. esim. Sydänmaanlakka 2010) ja itsensä johtamista, motivaatiota sekä oppimista on tutkittu esimerkiksi työn kontekstissa melko paljon. Sen sijaan tutkimusta liittyen niihin oppimisen tapoihin, joilla itsemotivointitaitojen oppiminen voi tapahtua, löytyy suhteellisen vähän. (vrt. Furtner, Sachse & Exenberger 2012; Woods, Napiersky & Rivkin 2022.) Oppimiseen liittyy kuitenkin aina jonkinlaisia rakenteita ja siksi tämä tutkielma etsii vastauksia siihen, minkälaisia tapoja itsemotivointitaitojen oppimiseen ja omaksumiseen liittyy. Tutkielman tarkoitus on tarkastella niitä tapoja, joilla itsemotivointitaitoja opitaan uudistamalla ajattelu- ja toimintamallejamme niihin liittyen. Tutkielmassa vastataan kysymykseen siitä, Miten OmassaJohdossa-koulutukseen osallistuneet kuvaavat itsemotivointitaitojen sekä itsemääräämisteorian periaatteiden oppimista uudistavan oppimisen tapojen mukaisesti?

OmassaJohdossa-koulutus perustui itsemääräämisteoriaan ja käsitteli oman motivaation ymmärtämistä ja johtamista. Koulutuksen toteutuskelpoisuutta tarkastelevaan interventiotutkimukseen osallistui kymmeniä toimistotyöntekijöitä. Tutkielmani aineisto koostuu tämän keväällä 2020 kerätyn OmassaJohdossa-hankkeen pitkittäishaastatteluaineiston viimeisen aikapisteen eli koulutuksen jälkeen toteutetuista haastatteluista (n=9). Haastatteluun ja sitä edeltävään interventioon osallistuvat rekrytoitiin suomalaisista yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioista. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla ja kuvauksia oppimisesta peilattiin transformatiivisen eli uudistavan oppimisen teoriaan tarkoituksena keskittyä niihin tapoihin, joilla haastateltavat kuvasivat muutoksen tapahtumista ajattelu- tai toimintatavoissaan. Mezirowin (2000, 19) mukaan transformatiivinen oppiminen voidaan jakaa neljään tyyppiin, joiden mukaan oppimista tapahtuu 1) kehittämällä olemassa olevia viitekehyksiämme, 2) oppimalla uusia viitekehyksiä, 3) uudistamalla mielemme tapoja tai 4) uudistamalla näkökulmiamme. Tämän tutkielman analyysin pohja rakentuukin näiden neljän tavan ympärille sekä aineistolähtöisesti muodostuneen viidenteen luokkaan, oppiminen yhteistyössä muiden kanssa.

Tutkittavien kuvauksista liittyen oppimiseen tunnistettiin analyysin myötä kaikkia neljää transformatiivisen oppimisen tapaa sekä lisäksi omaksi yläluokakseen erotettu oppiminen yhteistyössä muiden kanssa. Näiden viiden yläluokan alle muodostui analyysissa 11 kutakin oppimisen tapaa tarkentavaa alaluokkaa ja alaluokkien alle hahmottui lopulta vielä 18 tarkentavaa tapaa, joilla oppimista tämän tutkielman kontekstissa kunkin luokan alla tapahtui. Nämä tavat olivat Tunnistamalla omat vahvuudet, Suhteuttamalla uutta tietoa omiin käsityksiin ja arvomaailmaan, Kokeilemalla itsemotivointikeinoja käytäntöön, Jälkikäteisreflektion avulla, Omaksumalla konkreettisia itsemotivointikeinoja, Omaksumalla malleja, joiden avulla jäsennellä tietoa, Tunnistamalla motivoivat ja ei-motivoivat tilanteet, Tunnistamalla tilannetekijöiden vaikutukset, Havaitsemalla rajatilanteet ja ylittämällä ne, Tunnistamalla omat ennakko-oletukset, Tuomalla tiedostamatonta ajattelua näkyville, Tiedostamalla oma vaikutusvalta, Tilanteiden katsominen opituista näkökulmista, Luomalla uusia tapoja, Oivaltamalla uutta dialogin kautta, Suhteuttamalla omia näkemyksiä muiden näkemyksiin, Reflektoimalla ja pätevöittämällä oppeja työyhteisössä sekä Kertaamalla ja sanoittamalla omin sanoin opittua. Nämä 18 tapaa, joilla itsemotivointitaitoja opittiin, auttavat ymmärtämään uudistavan oppimisen kokonaisvaltaisuutta sekä itsereflektion keskeistä roolia erityisesti itsemotivointitaitojen oppimisessa. Vaikuttaa siltä, että uusia itsemotivointitapoja omaksuakseen oppijan tulee olla valmis kriittiseen reflektioon ja epävarmuuteen sekä tutkailemaan uutta tietoa jatkuvasti suhteessa itseen ja omaan työidentiteettiinsä.