Valtavan osan maailman päästöistä tuottava terästeollisuus on suuren muutoksen kynnyksellä, kun ilmastosopimuksia ja -tavoitteita solmitaan. Tämänhetkisellä teräksen tuotantomäärällä ei voi jatkaa loputtomasti ilman ympäristön kantokyvyn rajan vastaan tulemista, ellei muutoksia valmistusmenetelmiin saada aikaiseksi.

Tämän kirjallisuuskatsauksen alussa käsitellään teräksen valmistusta louhinnasta valmiiseen tuotteeseen. Teräskappaleen elinkaaren varrella on monia ympäristöä rasittavia valmistusvaiheita, jotka käydään ensin läpi yleisesti. Tämän jälkeen syvennytään tarkemmin teräksen valmistuksen eri vaiheiden mahdollisiin muutoksiin, joilla joko sivuvirtoja saisi paremmin hyödynnettyä, tai hiilidioksidipäästöjä vähennettyä. Myös suunnittelun vaikutusta ympäristöystävällisyyteen tutkitaan kiertotalouden ja materiaalin käytön kautta. Lopussa on vielä mainittu erilaisista keinoista, miten valtio tai yritykset itse voivat vaikuttaa kiertotalouden edistämiseen.

Työ on tehty helpottamaan teräksen koko elinkaaren hahmottamista ja siihen käytettävän suuren energiamäärän ymmärtämistä. Terästä tarvitaan sen hyvän kestävyyden, muokattavuuden ja laajojen käyttömahdollisuuksien takia joka tapauksessa. Jos teräksestä ei voi hankkiutua kokonaan eroon, täytyy sen valmistustapaa muuttaa kestävämmäksi. Tämä työ tuo esille, missä vaiheissa muutoksia tarvitaan ja millaisia paranneltuja ratkaisuja on jo keksitty.

Suomen tilanteessa EU:lla on suuri valta kannustaa yrityksiä toimimaan kestävämmin ja ympäristöä kunnioittaen. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä, ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU rahoittaa myös uusia teräksen valmistukseen liittyviä innovaatioita. Lähiaikoina uutisissa on ollut EU:n tukema teräksen valmistus vetyreaktiolla ja muita edelleen kehitystä kaipaavia kohteita on esimerkiksi malmin louhinnassa syntyvän sivukiven ja rikastushiekan jatkokäyttöön liittyen.