Ammatillisen koulutuksen mielikuvista sekä työelämävastaavuudesta on tehty useita tutkimuksia, joista osa kritisoi ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuneiden nuorten opiskelijoiden ammatillisen osaamisen tasoa. Tästä muodostuu tutkimuksen ennakkohypoteesi: ”Ammatillisesta koulutuksesta valmistuvien nuorten ammatillinen osaaminen on riittämätöntä”. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen ja lähtökohdat tutkimuskysymysten muotoutumiselle muodostavat kolme teemaa; työelämätaidot, työllistyminen ja työhyvinvointi. Tutkimuskysymykset ovat: 1.) Miten ammatillinen koulutus onnistuu tehtävässään antaa nuorille perustutkintoa suorittaville opiskelijoille riittävät työelämätaidot? 2.) Mitä odotuksia nuorilla ammatillista perustutkintoa suorittavilla opiskelijoilla on tulevan työelämän suhteen? 3.) Mitä työhyvinvointi merkitsee nuorille ammatillisen koulutuksen opiskelijoille? Tutkimuksen perusjoukkona ovat nuoret 15–29- vuotiaat ammatillista perustutkintoa suorittavat opiskelijat. Otos oli 337 opiskelijaa, joista tutkimukseen osallistui 220 opiskelijaa (vastausprosentti 65 %). Otos jaettiin kolmeen ryhmään: aloittaneisiin, jatkaviin ja valmistumassa oleviin opiskelijoihin.

Aineistohankintamenetelmänä käytettiin kahta verkossa välitettyä kyselylomaketta, jotka sisälsivät sekä strukturoituja kysymyksiä, joissa oli valmiit vastausvaihtoehdot sekä avoimia kysymyksiä. Tutkimusstrategiana oli monimenetelmäinen vertailevaan analyysiin perustuva tutkimus, joka oli toteavaa sekä ohjaavaa. Raamit tulosten tarkasteluun määritti teoriaohjaavuus, jossa analyysia ohjasi teoreettisen viitekehyksen muodostamat kolme teemaa, mutta myös aineistosta esille nousseet havainnot. Määrällisillä arvoilla muodostettiin opiskelijaryhmistä tyyppitapaukset. Laadullisen vertailuanalyysin tulokset osoittivat, että opiskelijat pitävät työelämäjaksoja yrityksissä tärkeinä ja työelämätaitoja kasvattavana tapana oppia. Osalla kuitenkin työssäoppimisjaksot yrityksissä olivat olleet negatiivinen kokemus ja viimeisen vuoden opiskelijaryhmässä lähes viidesosa työssäoppimisjaksoista oli keskeytynyt. Noin puolet keskeytyksistä johtui opiskelijasta itsestään johtuvista syistä (henkinen ja fyysinen jaksamattomuus, poissaolot, elämäntilanne), mutta opiskelijat olivat kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että osa keskeytyksistä olisi voitu ehkäistä. Panostaminen sopivan työssäoppimispaikan hankkimiseen oppilaitoksen henkilökunnan avulla vähentäisi opiskelijoiden mielestä keskeyttämisiä. Monet opiskelijat kokivat työssäoppimispaikan hankkimisen haastavana ja aloittaneiden opiskelijoiden odotusarvot avun saamiseen työssäoppimispaikan löytämisessä ei kohdannut tutkimuksen mukaan todellisuutta. Opiskelijat olivat pääosin tyytyväisiä työssäoppimisen aikana saamaansa ohjaukseen niin opettajan kuin työpaikkaohjaajan toimesta. Enemmän toivottiin kuitenkin opettajan läsnäoloa yrityksissä työssäoppimisjakson aikana.

Opiskelijoilla oli yhtenäinen käsitys, mikä muodostaa hyvän työpaikan: mukava työyhteisö, mielenkiintoiset työtehtävät ja hyvä palkka. Suurin osa opiskelijoista tavoitteli ja uskoi työllistyvänsä valmistumisen jälkeen. Hyvin pieni marginaalinen ryhmä ilmoitti opiskelevansa vain suorittaakseen pakollisen oppivelvollisuuden. Viidennes opiskelijoista oli kiinnostunut jatko-opinnoista valmistumisen jälkeen. Työhyvinvointia edistäviksi asioiksi opiskelijat määrittelivät mm. mukavan työyhteisön, hyvän työilmapiirin ja työn tauottamisen. Opiskelijat, jotka olivat jo olleet työelämäjaksoilla, korostivat lisäksi sisäisen työhyvinvoinnin merkitystä, josta voidaan havaita, että työhyvinvointi kokemuksena ei ole stabiili tila, vaan työkokemus muuttaa yksilön käsitystä, mistä muodostuu työhyvinvointi.

Työelämätaitojen kehittymisessä koulutuksen aikana opiskelijat arvostivat työssäoppimista, käytännön harjoituksia, mutta myös teoriatunteja. Lisäksi opiskelijat ilmoittivat työelämätaitojen vahvistamisen keinoiksi mm. sosiaalisten ja tietoteknisten taitojen harjoittelun sekä laadukkaan opetuksen ja ohjauksen. Ammatillisen osaamisen kehittymisessä havaittiin vahvaa polarisaatiota. Kun opiskelijat arvioivat numeraalisesti (1–5) kokonaisuudessaan ammatillisen osaamisensa tasoa valmistumisen jälkeen, oli opintonsa aloittaneilla opiskelijoilla hieman korkeammat odotusarvot (ka 3,81) kuin jo opinnoissa edenneillä opiskelijoilla (ka 3,57–3,66). Kaikki ryhmät kuitenkin arvioivat tulevat työelämätaitonsa hyvälle, melkein kiitettävälle tasolle. Tutkimushypoteesi voidaan kumota, koska ammatillisen perustutkinnon opiskelijat uskovat opintojensa alussa ja vielä valmistumisen kynnyksellä saavansa koulutukselta hyvät työelämävalmiudet ja ammattitaidon kohti työelämää.