Opettajilla on havaittu olevan paljon äänihäiriöitä ja äänenkäytön vaikeuksia, joiden syntyyn ja kuntoutumiseen vaikuttavat useat eri tekijät. Äänen toimivuutta heikentäviä yksilötekijöitä ovat muun muassa kuormittava äänentuottotapa sekä riittämättömät tiedot äänen hyvinvoinnista ja ääniergonomiasta. Tutkimuksessani oli kaksi päätavoitetta: opettajan äänellisen hyvinvoinnin lisääminen ja oppituntien viestintäolosuhteiden parantaminen. Opettajan äänen hyvinvointia pyrittiin parantamaan tehostamalla ääniterapiaa siirtomenetelmien avulla (Carryover-menetelmät). Äänielimistöä säästävään äänentuottoon tähtäävät harjoitukset ovat olleet perinteinen ääniterapiassa käytetty keino, jolla ääniterapia-asiakas on opetellut käyttämään ääntään taloudellisemmin. Uuden äänenkäyttötavan siirtyminen jokapäiväiseen elämään on kuitenkin usein jäänyt asiakkaan omalle vastuulle. Toinen tapa lähestyä puhujan äänenkäytön vaikeuksia on ääniergonominen: pyritään parantamaan kaikkia niitä tekijöitä, jotka heikentävät puhujan – ja myös kuulijan – viestintää. Tutkimukseen osallistui 53 naisopettajaa.

Väitöstutkimukseni koostuu kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa (I) selvitettiin, millainen on toiminnanaikainen melu alakoulujen lukuaineiden oppitunneilla (esim. äidinkieli, matematiikka) ja onko melu yhteydessä opettajien äänenvoimakkuuteen ja -korkeuteen sekä äänioireisiin (24 opettajaa). Toisessa osatutkimuksessa (II) tarkasteltiin, voidaanko luokan toiminnanaikaisia melutasoja alentaa parantamalla luokkahuoneen akustiikkaa ja toteuttamalla kehittämääni osallistavan melunhallinnan työpajatoimintaa (ns. Melutyöpajat). Lisäksi tutkittiin vaikuttavatko nämä toimenpiteet opettajien äänen akustisiin piirteisiin ja äänioireisiin, opettajien ja oppilaiden kokemuksiin luokan ääniympäristöstä sekä oppilaiden kokemuksiin opettajan äänen kuuluvuudesta ja selvyydestä. Tähän osatutkimukseen osallistui kaksi opettajaa ja näiden kahden opettajan 50 oppilasta. Kolmannessa osatutkimuksessa (III) arvioitiin, tehostaako ääniterapiaan sovellettava Carryover-menetelmä terapiassa harjoiteltujen taitojen yleistymistä arkeen (Carryover-ääniterapiaryhmä, 27 opettajaa). Saatuja tuloksia verrattiin Perinteiseen ääniterapiaryhmään (26 opettajaa), jossa käytäntöön soveltamista ei erityisesti tuettu ja Kontrolliryhmään ( 24 opettajaa), joka ei saanut terapiaa kahdeksan viikon kontrollijakson aikana.

Tulosten mukaan toiminnanaikainen melutaso kuormitti opettajien ääntä oppitunneilla (osatutkimus I). Melutasolla oli yhteys opettajan äänenvoimakkuuteen ja äänioireisiin <i>äänen väsyminen, kurkun kuivuuden ja limaisuuden tunne.</i> Äänenkorkeus ( <i>f₀</i>) nousi päivän aikana. Osatutkimuksessa II toiminnanaikaiset melutasot laskivat akustiikkalevyjen lisäämisen jälkeen. Jälkikaiunta-aika (T₆₀), puheen kuuluvuuden indeksi (C50) ja puheen siirtoindeksi (STI) osoittivat kuunteluolosuhteiden parantuneen. Opettajien äänen voimakkuus (SPL) laski, ja he kokivat vähemmän <i>palantunnetta ja häiritsevää limaa kurkussa.</i> Kokemus ylimääräisten äänten häiritsevyydestä väheni molemmilla opettajilla. Sen sijaan vain toinen opettaja (enemmän äänioireita raportoinut) koki kaikuisuuden vähentyneen. Oppilaiden mielestä opettajan äänen kuuluvuus ja puheen selvyys paranivat. Ilmanvaihtolaitteiden sekä käytävältä, ja huonekaluista tulevan melun häiritsevyys väheni. Melutyöpajojen jälkeen huonekalujen siirtelystä aiheutuva melu väheni, ja oppilaat kokivat opettajan äänen kuuluvuuden ja puheen selvyyden edelleen parantuneen sekä luokan ääniympäristön häiritsevyyden vähentyneen. Lisäksi opettajat raportoivat, että heidän <i>äänensä katkeili</i> vähemmän. Osatutkimus III:n tulokset osoittivat, että Carryover-ääniterapiaryhmän ja Perinteisen ääniterapiaryhmän äänen laatu muuttui samalla tavalla (mm. puristeisuus väheni) kuntoutuksen aikana ja seurannassa. Ryhmien sisäinen tarkastelu sen sijaan osoitti, että Carryover-menetelmiä käyttäneiden äänioireet vähenivät ja äänen toimivuuteen liittyvä elämänlaatu parani aina puolen vuoden seurantaan asti. Tätä muutosta ei tapahtunut Perinteisessä ääniterapiaryhmässä.

Väitöstutkimukseni osoittaa, että lukuaineiden oppituntien melu kuormittaa opettajan ääntä ja ääniergonomisilla toimenpiteillä (akustiikan parantaminen ja melutyöpajatoiminta) voidaan parantaa luokan viestintäolosuhteita, mikä puolestaan tukee opettajan äänellistä hyvinvointia. Vaikka tutkimukseni ei osoitakaan Carryover-menetelmien ylivertaisuutta, menetelmien käyttöä voidaan kuitenkin suositella kokeiltavaksi ääniterapiassa: niiden avulla voidaan tukea asiakkaan omaa roolia sekä terapiaan sitoutumista ja näin tehostaa äänikäyttäytymisen pitempiaikaista muutosta sekä omatoimista harjoittelua terapiatilanteen ulkopuolella.