Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) tehty väitöskirjatutkimus osoittaa, että poliisin tietoon tullut huumerattijuopumus on lisääntynyt Suomessa vuosien 1977-2007 välisenä aikana. Epäiltyjen huumerattijuoppojen veri-/virtsanäytteissä oli löydöksiä sekä laittomista huumausaineista että laillisista, mutta ajokykyyn alentavasti vaikuttavista lääkeaineista. Yleisimmin huumerattijuopot olivat käyttäneet bentsodiatsepiinejä (rauhoittavia/unilääkkeitä). Toiseksi yleisimmin käytettyjä aineita huumerattijuopoilla olivat amfetamiinit, joiden osuus kasvoi erityisesti vuonna 2003 voimaan tulleen huumausaineita liikenteessä koskevan nollarajalain myötä. Eri päihteiden sekakäyttö oli hyvin yleistä. Muuhun suomalaiseen väestöön verrattuna huumerattijuopumuksesta epäillyt olivat sosiaalisesti vähäosaisempia, esimerkiksi matalasti koulutettuja, työttömiä, työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, pienituloisia, eronneita tai yksinasuvia. Ennenaikaisen kuoleman riski oli huumerattijuopumuksesta epäillyillä huomattavasti kohonnut, lähes kymmenkertainen muuhun väestöön nähden. Riski oli erityisen korkea päihteiden yliannostus-, väkivalta- tai itsemurhakuolemissa.

Väitöskirjatutkimus oli osa Suomen Akatemian Päihteet ja addiktio -tutkimusohjelman rahoittamaa THL:ssä vuosina 2007-2010 toteutettua Rattijuopon elämänkaari -hanketta. Tutkimus oli rekisteritutkimus, jossa perusaineistona käytettyyn epäiltyjen rattijuopumustapausten rekisteriin yhdistettiin sosiaalisiin taustatekijöihin ja kuolleisuuteen liittyviä tietoja muista kansallisista rekistereistä. Tutkimuksen perusjoukkona käytettiin poliisin huumerattijuopumuksesta epäilemiä henkilöitä. Tämän vuoksi huonomman ajokyvyn omaavat saattoivat olla yliedustettuina tutkimuksessa, ja tulokset antavat vain osittaisen kuvan huumerattijuopumuksen yleisyydestä ja huumerattijuopumukseen liittyvistä ilmiöistä. Toisaalta huumerattijuopot ovat yksi kaikkia huumeidenkäyttäjiä edustava ryhmä, joten saadut tulokset täydentävät muihin huumeidenkäyttäjäryhmiin kohdistuvaa tutkimusta.

Huumerattijuopoilla havaittu sekakäytön yleisyys ja laittomien huumausaineiden suuri määrä viittaavat rattijuoppojen päihdeongelmaan ja siten hoidon tarpeeseen. Huumerattijuopumuksesta kiinnijääminen voisikin olla hyvä ajankohta päihteiden väärinkäyttäjien tavoittamiselle ja hoitoonohjaukselle. Lisäksi tulokset osoittivat, että bentsodiatsepiinien käyttö on keskeinen ongelma huumerattijuopoilla. Yleisesti päihteiden ongelmakäyttöä koskien tulisikin kiinnittää huomiota enenevässä määrin laittomien huumausaineiden käytön lisäksi myös laillisten lääkkeiden mahdolliseen väärinkäyttöön ja siitä aiheutuviin ongelmiin. Koska päihteiden käyttö aloitetaan usein varhain nuoruudessa, päihteiden käyttöön liittyvä ennaltaehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen nuorten keskuudessa ovat tärkeitä toimenpiteitä myös huumerattijuopumuksen ennaltaehkäisyssä.

Poliisin tietoon tullut alkoholirattijuopumus on selvästi huumerattijuopumusta yleisempi ilmiö. Silti myös huumerattijuopumus on merkittävä ongelma sekä liikenneturvallisuuden että kansanterveyden kannalta. Huumerattijuopumukseen syyllistyvät aiheuttavat vaaran muille tielläliikkujille, sillä esimerkiksi liikenneonnettomuusriski on kohonnut kuljettajilla, jotka ajavat huumausaineiden tai ajokykyyn alentavasti vaikuttavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Huumerattijuopumus on kuitenkin haitallista myös siihen syyllistyneelle henkilölle itselleen, sillä kohonneen liikenneonnettomuusriskin lisäksi huumerattijuopot kohtaavat päihteiden käytön mukanaan tuomia ongelmia.