Tutkielmassa käsitellään Euroopan unionin ja Venäjän välisiä energiasuhteita presidentti Putinin aikana. Tutkielman tarkasteluaikajakso on pääosin 2000-2006. Tutkielman lähtökohtana on Euroopan unionin jäsenmaiden lisääntyvä riippuvuus tuontienergiasta, erityisesti venäläisestä maakaasusta ja öljystä.

Riippuvuussuhteen nähdään olevan molemminpuolinen, mutta ajoittain ongelmallinen. EU-maat tarvitsevat venäläistä energiaa, ja toisaalta Venäjän valtio ja sen hallinnoimat energia-alan yritykset tarvitsevat energian myynnistä saamiaan tuloja toteuttaakseen modernisointihankkeitaan, jotka liittyvät usein yhteiskunnan infrastruktuuriin sekä tietyiltä osin myös sotilaalliseen jälleenvarustautumiseen.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Agnew'n ja Corbridgen muotoilema geopoliittinen teoria, jossa geopolitiikka nähdään eri instituutioiden tekemänä globaalin tilan jakamisena alueisiin ja poliittis-taloudellisiin vaikutuspiireihin. Keskeistä teoriassa on materiaalisten, tilaan sidottujen seikkojen lisäksi erilaiset mallit ja visiot, joilla kuvataan talouden toimintaa ja vaihtoehtoisia kehityskulkuja.

Käsitteellisinä kiintopisteinä toimivat ylikansallinen liberalismi sekä hegemonia. Ylikansallinen liberalismi käsitetään sellaisena taloudellis-poliittisena ideologiana ja toimintana, jossa korostuvat usko vapaan maailmankaupan ja rauhan tilan kaikkia ihmisiä hyödyttävään luonteeseen, maailmankaupan esteiden purkaminen sekä kansainvälisten instituutioiden muotoilemien sääntöjen noudattaminen. Hegemonia puolestaan käsitetään hallinnan muotona, joka ei kuitenkaan perustu ensisijaisesti väkivaltaan, vaan on ensisijaisesti konsensuaalinen ja nojaa yhteisesti hyväksyttyihin sääntöihin, joiden rikkominen on usein tietoinen ja provokatiivinen teko.

Aineistoanalyysimetodina on Ole Wæverin diskurssianalyyttisiin menetelmiin pohjautuva metodi, jonka avulla etsittävillä sosiaalisilla rakenteilla on korostunut merkitys. Rakenteiden pysyvyyttä kuvataan kerroksellisuudella, jolloin syvemmällä rakenteessa olevat käsitteet, kuten valtio tai suvereniteetti, ovat pysyvämpiä ja poliittisten päätöksentekijöiden toimesta vaikeammin muutettavissa.

Tutkielmassa Euroopan unionilla on ylikansallisen sääntelijän rooli. Unionin ideologis-legaalis-normativiinen sääntely ei ulotu pelkästään unionin jäsenmaihin, vaan myös sellaisiksi pyrkiviin ja muihinkin maihin. Tutkielmassa havaittiin, että Venäjän suhteen EU:n toiminta on ajoittain ristiriitaista ja tehotonta, koska energia-asioissa jäsenvaltiot poikkeavat EU-tason Venäjä-politiikasta ja hoitavat suhteita bilateraalisti Venäjän kanssa. Ongelmatilanteissa Venäjä vetoaa usein erilaisiin teknisiin seikkoihin ja pyrkii kiistämään asioiden poliittisuuden, usein siinä onnistuen.

Avainsanat: Euroopan unioni, Venäjä, Putin, energiasuhteet, ylikansallinen liberalismi, hegemonia