Pro gradu ­ tutkimuksessa tutkitaan työperusteisen maahanmuuton onnistumisen edellytyksiä. Tutkimuksessa tutustutaan Tampereen, Vantaan ja Kotkan maahanmuuttohallinnon toimintaan kunnallisten julkaisujen ja kunnissa tehtyjen haastattelujen avulla. Päätavoitteena on tutkia näiden kolmen maahanmuuttopoliittisen kärkikunnan avulla sitä, miten maahanmuuttajatyö on kunnissa organisoitu ja miten se vastaa tavoitteisiinsa sekä sitä, miten työperusteisen maahanmuuton edistäminen sen eri osa-alueilla on kunnissa järjestetty. Pyrkimyksenä on kuvata näitä maahanmuuttotyön ohjaus- ja toimintamekanismeja, verkostoitunutta maahanmuuttotyötä, ohjelmasuunnittelua sekä yhteistyön käytäntöjä siten, että tulokseksi tulisi ainakin soveltavaa, hyödynnettävää tietoa maahanmuuttotyön hyvistä käytännöistä ja nykytilasta.

Tutkimusongelma jakaantuu kahteen osaan. Ensiksi on tutkittu, mitkä ovat kuntien maahanmuuttopolitiikan toteuttamisen erot. Tämä jälkeen on pohdittu sitä, voiko näiden kuntien välisten maahanmuuttopolitiikan toteuttamisen erojen avulla selittää sitä, miksi kunnilla on erilaiset mahdollisuudet ja tarve edistää työperusteista maahanmuuttopolitiikkaa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka tavoitteena oli vertailla kolmen kunnan maahanmuuttopolitiikkaa. Keskeisinä teemoina tutkimuksessa olivat: kunnan maahanmuuttopolitiikan lähtökohdat, miten kunnat tekevät käytännön maahanmuuttotyötä, miten kunnan työperusteinen maahanmuuttajatyö on järjestetty tai millaisia suunnitelmia kunnalla on järjestää työperusteisen maahanmuutto, miten kunnat onnistuvat yhteistyössä valtion paikallisen työhallinnon kanssa ja lopuksi se, mikä on Suomen tai kuntan maahanmuuttopolitiikan tulevaisuus. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä on paikallisen hallinnan käsitteet ja hierarkia-verkostot-markkinat ­problematiikka.

Tutkimuksen tulokseksi tuli, että kunnan maahanmuuttohallinnon rakenne selittää kunnan käyttämiä työtapoja, eli sitä mikä on kunnan yhteistyön taso ja miten se toimii valtion, aluehallinnon ja muiden toimijoiden kanssa. Työtapoja ovat myös se, miten kunta hyödyntää verkostomaista ja projektikohtaista maahanmuuton yhteistyötä. Olosuhdetekijöinä tutkimuksessa havaittiin kuntien resurssit, elinkeinoelämän työvoiman tarpeet, rakenteellinen työttömyys, kunnan sijainti ja päättäjien, yritysten sekä asukkaiden asenteet. Loppupäätelminä tutkimuksessa esitettiin, että maahanmuuttotyön verkostomaisen yhteistyön jatkuu kunnissa ja on välttämätöntä työn kokonaisvaltaisen luonteen vuoksi. Tätä verkostomaista maahanmuuttotyötä kunnan on täydennettävä strategisen suunnittelunsa mukaisilla valinnoilla, joka on yhtäpitäviä aluesuunnittelun, valtion työvoimahallinnon suunnittelun ja kuntien hallintokuntien suunnittelun kanssa. Kunnat alkavat yhä enemmän edistää työperusteista maahanmuuttoa osallistumalla yritysten ja oman organisaationsa työvoiman rekrytointiponnisteluihin. Oleellista työperusteisen maahanmuuton onnistumiselle on se, että näille maahanmuuttajille tarjotaan kunnan palvelut kunnan perusorganisaation palveluina. Kunnat tarjoavat tulevaisuudessa maahanmuuttajapalvelunsa markkinamekanismin ohjaamana.

Asiasanat: työperusteinen, maahanmuutto, maahanmuuttaja, verkostot, projektit, kotouttaminen, markkinat, kunta, työhallinto