SIVUAINELAUDATUR

Tutkimuksessani tarkastellaan estetiikan ja merkityksen välistä suhdetta sekä estetiikan ja merkityksen luonnetta ja ilmenemistä Jacques Godbout:n metafiktiivisessä proosassa, esimerkkinä romaani D’Amour, P.Q. (1972).

Tutkimuksen lähtökohtana on merkityksen väheneminen taiteessa ja taiteen ulkopuolella, mikä näyttäisi olevan tyypillistä ajallemme. Suuntaus on kuitenkin ajasta riippumaton, sillä jo John Middleton Murry havaitsi saman ilmiön kirjallisuudessa. Samanaikaisesti on havaittavissa myös estetiikan lisääntymistä jopa liiallisuuteen saakka. Voisiko siis olettaa, että estetiikan lisääntyessä merkitys vähenee tai kätkeytyy niin kirjallisuudessa kuin muussakin elämässä? Oletuksenani on kuitenkin se, että estetiikan määrän ja laadun lisäksi ratkaisevaa tässä kehityksessä on estetiikan ja merkityksen välisen suhteen katkeaminen tai merkityksen täydellinen puuttuminen.

Aluksi tutkimuksessani tarkastellaan esteettisten ilmiöiden luonnetta yleensä sekä pohditaan hieman myös poetiikan ja lingvistiikan välistä suhdetta. Estetiikkaa lähestytään ulkoisesta ja sisäisestä näkökulmasta käyttäen hyväksi mm. strukturalistisia teorioita ja niiden edeltäjiä pääasiassa romantiikan aikakaudelta sekä 18oo- ja 1900-lukujen vaihteesta. Merkityksen syntymistä tutkitaan lähtökohtana de Saussuren semioottinen merkkiteoria, jonka pohjalta luodaan teoreettinen viitekehys empiiristä osaa varten. Merkityksen muodostumisessa painotetaan myös lukijan osuutta teoksen tutlkitsijana.

Empiirisessä osassa pohditaan Jacques Godbout:n proosan esteettistä luonnetta ja etsitään sen päämerkitystä. Godbout jatkaa teoksillaan kirjallista perinnettä, jota nimitän elokuvalliseksi fiktioksi. Se on siis kuin elokuvaa kirjallisessa muodossa. Tutkimuksessa luodaan tämän suuntauksen lyhyt historia ja todetaan sen olevan tyypillistä erityisesti romaanisen ja kelttiläisen kielialueen kirjallisuudelle.

Elokuvallisuuden ilmenemistä Jacques Godbout:n romaanissa D’Amour, P.Q. tarkastellaan teoksen rakenteen ja kielikuvien tasolla. Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä, että estetiikan suuri määrä Godbout:n romaanissa näytttää todellakin vähentäneen merkitystä perustasolle. Ilmiötä voidaan pitää eräänlaisena grammatikalisoitumisena. Jacques Godbout:n arvo kirjailijana perustuukin hänen esteeettisten keinojen käyttönsä korkeaan tasoon - hänen tyylinsä taidokkuuteen.

Viimeisessä kappaleessa pohditaan esteettisten keinojen merkitystä taiteessa yleensä sekä tutkimukseni tarjoamia uusia mahdollisuuksia.