Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lapseen itseensä ja perheeseen liittyvien tekijöiden yhteyttä selviytymiskeinojen käyttöön sekä selviytymiskeinojen yhteyttä lasten jälkitraumaattiseen stressioireiluun. Tutkimuskysymykset asetettiin vastaamaan kysymyksiin, miten lapseen liittyvät tekijät, sukupuoli ja ikä, ovat yhteydessä selviytymiskeinoihin sekä kuinka perheeseen liittyvät tekijät, sisarusten määrä ja vanhempien koulutus ovat yhteydessä tähän. Kolmantena kysymyksenä oli selviytymiskeinojen yhteys jälkitraumaattiseen stressioireiluun.

Tutkimuksessa oli mukana 424 palestiinalaistalasta ja -nuorta kahdelta asuinalueelta Gazasta ja West Bankista. Traumaattisille tapahtumille altistumista tutkittiin Traumatic Event Checklist -kyselylomakkeella, jälkitraumaattista stressireaktiota (PTSD) Impact on Event Scale (IES) -lomakkeella ja selviytymiskeinoja The Adolescents Coping Orientation for Problem Experiences (A-COPE Questionnaire) -kyselyllä. Tutkimusmenetelminä käytettiin riippumattomien otosten t-testiä ja yksisuuntaista varianssianalyysiä sekä Pearsonin korrelaatiota.

Tulokset osoittivat, että pojilla oli tyttöjä enemmän traumatisoivia kokemuksia, mutta tytöt kärsivät poikia enemmän jälkitraumaattisista stressioireista. Tytöt käyttivät useita eri selviytymiskeinoja poikia enemmän. Iän yhteydestä selviytymiskeinoihin todettiin, että nuoremmat lapset käyttivät enemmän selviytymiskeinoja kuin vanhemmat. Sisarusten suuren määrän todettiin lisäävän sosiaaliseen tukeen liittyvien selviytymiskeinojen käyttöä. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapset käyttivät eri selviytymiskeinoja enemmän kuin kouluttamattomien vanhempien lapset. Jälkitraumaattisen stressioireilun todettiin olevan yhteydessä selviytymiskeinojen käyttöön siten, että selviytymiskeinoja käytettiin sitä enemmän mitä enemmän oireita oli.

Tuloksien tukemiseksi tarvitaan lisätutkimusta erityisesti sisarusten ja vanhempien koulutuksen yhteydestä lasten selviytymiskeinojen käyttöön. Tuloksista on apua erilaisten interventioiden sekä muiden sotalapsille kohdennettujen tukimuotojen suunnittelussa.

Avainsanoja: lapset, nuoret, sotatrauma, Palestiina, selviytymiskeinot, ikä, sukupuoli, sisarusten määrä, vanhempien koulutus, jälkitraumaattinen stressioireilu