Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin perhettä vanhemmuuteen siirtymisen vaiheessa. Tavoitteena oli tutkia, millaisia muutoksia parisuhteessa tapahtuu vanhemmuuteen siirryttäessä miehillä ja naisilla ja millaisia sukupuolten välisiä eroja parisuhteen laadussa on. Lisäksi tutkittiin, miten parisuhde ennustaa vanhemmuuden laatua miehillä ja naisilla ja miten parisuhde ja vanhemmuus ovat yhteydessä lapsen kehitykseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös erilaisten tausta- ja perhetekijöiden yhteyttä parisuhteen ja vanhemmuuden laatuun.

Tutkimusaineisto koostui 746 pariskunnasta, jotka vastasivat kyselyihin raskauden loppuvaiheessa sekä lapsen ollessa kahden ja kahdentoista kuukauden ikäinen. Parisuhteen laatua arvioitiin DAS-mittarilla (Dyadic Adjustment Scale) ja vanhemmuuden laatua PSI-mittarilla (Parenting Stress In-dex). Lapsen kehitystä arvioitiin vanhemmille esitettyjen kysymysten avulla. Aineistoa analysoitiin t-testeillä, lineaarisilla regressioanalyyseilla, χ² -testeillä ja kovarianssianalyyseilla.

Tutkimuksessa naisilla parisuhteen laatu laski merkitsevästi mittausten välillä, mutta miehillä parisuhteen laadussa ei tapahtunut merkitsevää muutosta. Miehet arvioivat parisuhteensa laadun keskimäärin paremmaksi kuin naiset. Ero miesten ja naisten parisuhteen laadussa oli tilastollisesti merkitsevä lapsen ollessa vuoden ikäinen, mutta ei lapsen ollessa kahden kuukauden ikäinen. Sekä naisilla että miehillä hyvä parisuhteen laatu lapsen ollessa kahden kuukauden ikäinen ennusti ylitse-vuotamishypoteesin mukaisesti hyvää vanhemmuutta lapsen ollessa vuoden ikäinen. Lapsen kehitykseen olivat merkitsevästi yhteydessä miehillä parisuhteen laatu ja naisilla vanhemmuuden laatu.

Taustatekijöistä parisuhteen laatuun olivat merkitsevästi yhteydessä naisilla parisuhteen kesto ja se, oliko pariskunta saanut hedelmöityshoitoja vai ei. Miehillä parisuhteen laatuun oli merkitsevästi yhteydessä vain parisuhteen kesto. Mitä kauemmin parisuhde oli kestänyt, sitä huonommaksi se arvioitiin. Hedelmöityshoitoja saaneet naiset olivat tyytyväisempiä parisuhteeseensa kuin ne naiset, jotka eivät olleet saaneet hedelmöityshoitoja. Vanhemmuuden laatuun olivat merkitsevästi yhteydessä naisilla aiempien liittojen määrä ja ikä. Naiset, joilla oli taustallaan aiempia liittoja, kokivat vanhemmuutensa paremmaksi kuin ne, joille liitto oli ensimmäinen. Nuoremmat äidit kokivat vanhemmuutensa paremmaksi kuin vanhemmat äidit. Miehillä mikään taustamuuttujista ei ollut merkitsevästi yhteydessä vanhemmuuteen.

Tutkimuksessa osoitettiin, että parisuhde, vanhemmuus ja lapsen kehitys kietoutuvat toisiinsa ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään jo hyvin varhaisissa perheen muodostumisen vaiheissa. Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia tarkemmin mitkä tekijät välittävät yhteyksiä parisuhteen, vanhemmuuden ja lapsen kehityksen välillä.

Avainsanat: parisuhde, vanhemmuus, lapsen kehitys, vanhemmuuteen siirtyminen, systeemiteoria