Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista vanhustenhuollon kotihoito on vanhusasiakkaiden mielestä. Tutkimusaineiston keräsin haastattelemalla kahdeksaa Hyvinkään kaupungin säännöllisen palvelun piirissä olevaa kotihoidon 75 vuotta täyttänyttä vanhusasiakasta, joista kuusi asui yksin ja kaksi parisuhteessa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluna. Tässä tutkimuksessa symbolinen interaktionismi näkökulmana korostaa ihmisen toiminnan symbolista ja sosiaalista luonnetta ja tutkii yhteisöllistä toimintaa vuorovaikutustasolla. Tutkittavien toimintaa kuvataan niin kuin he itse sen ymmärtävät. Interaktionismi nähdään tässä tutkimuksessa yleisenä teoreettisena suuntautumisena arjen todellisuuteen. Tutkimuksen järjestelmän taustassa on käsitelty vanhustenhuollon nykytilaa, vanhuspalvelujen muutoksen tarvetta ja yhdistettyä kotihoitoa.

Tutkimustulos kotihoidon palvelujen laatuun muodostui asiakkaan kokemasta hoitoneuvottelun ja palvelutarpeen arvioinnin sujumisesta, kotona asumisen tuesta sekä asiakkaan palveluodotusten toteutumisesta. Hoito- ja palvelusuunnitelma oli suurimmalle osalle vanhusasiakkaista vieras. Hoiva ja palvelutarpeet eivät kohdanneet vanhusten saamissa tukipalveluissa. Hoitotyön ammatillinen osaaminen oli hyvä. Suurimmalla osalla vanhuksista oli monia sairauksia, joihin he tarvitsivat hoitoa. Kotihoidon työntekijöiden työn rajaukset eivät aina miellyttäneet vanhusasiakkaita, eivätkä myöskään jatkuvasti vaihtuvat työntekijät.

Yksinäinen vanhus on eristäytynyt, ja voimia tuovat lähinnä rakkaat muistot ja kotihoidon henkilökunnan ystävällinen ja luotettava toimintatapa. Kotihoidon palveluja voidaan monipuolistaa palveluohjauksen ja palvelusetelin avulla, jotka lisäävät asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Tällöin vanhuksella on mahdollisuus saada myös vakituinen omahoitaja. Tutkimus antaa suuntaviivoja vanhustenhuollon kotihoidon kehittämiselle moniammatillisen hoivan suuntaan.

Asiasanat: hoiva, ikääntyminen, kotihoito, laatu, symbolinen interaktioinismi, vanhuspalvelut