Tutkielman tutkimustehtävänä on tutkimuskirjallisuuteen perustuen määritellä elämänhallinnan käsite sosiaalipedagogisessa viitekehyksessä. Monitieteisyytensä vuoksi sosiaalipedagogiikalla on yhteistä teoreettista ja käytännöllistä pohjaa muiden elämänhallintaa tutkivien tieteenalojen, sosiologian, psykologian ja sosiaalipolitiikan, kanssa. Näiden sosiaali- ja käyttäytymistieteiden kokonaisuudesta muodostuu myös ihmisen sisäisten yksilöllisten toimintayllykkeiden, sosiaalisten ja fyysisten toimintaympäristöjen ja aineellisten toiminnan ja olemassaolon edellytysten kokonaisuus. Samaa edellä mainittua kokonaisuutta tavoittelee sosiaalipedagogiikan lähtökohtana oleva holistinen ihmiskäsitys (Rauhala) sekä sosiaalitieteellinen hyvinvointitutkimus (Allardt). Elämänhallinta on tämän ihmisenä olemisen kokonaisuuden kattava käsite, joten sitä on ollut tarkoituksenmukaista tutkia näiden Rauhalan ja Allardtin käsitejärjestelmien kautta. Tutkimusmetodini on yhdistely ja kokoava uudelleentulkinta. Olen pyrkinyt vertailemaan, rinnastamaan ja yhdistelemään Lauri Rauhalan termejä tajunnallisuus, kehollisuus ja situationaalisuus Erik Allardtin käsitteisiin elintaso (Having), yhteisyyssuhteet (Loving) ja itsensä toteuttamisen muodot (Being). Tämän lisäksi olen yhdistänyt nämä osatekijät niitä keskeisesti tutkivien tieteenalojen alle ja kuvailen sitä, miten niiden empiirisiä tutkimustuloksia on käytetty elämänhallinnan teoreettisessa määrittelyssä ja miten se poikkeaa sosiaalipedagogisesta tavasta määritellä elämänhallintaa. Sosiologiasta, psykologiasta ja sosiaalipolitiikasta poiketen sosiaalipedagogiikka on normatiivinen tieteenala, sen suhde elämänhallintaan on lähtökohtaisesti pedagoginen perustuen dialogiin pedagogisena suhteena.

Avainsanat: Elämänhallinta, sosiaalipedagogiikka, dialogisuus