Muistot ja niiden subjektiivisuus sekä kertojan epäluotettavuus ovat tyypillisiä elementtejä Kazuo Ishiguron kirjallisessa tuotannossa. Ishiguron minämuotoiset kertojat joutuvat kohtaamaan kipeitä muistoja menneisyydestä, mutta heidän johtomotiivinaan on kuitenkin yleensä menneisyyden uudelleen jäsentely hatarien muistikuvien ja tunnepatoumien pohjalta. Surua, syyllisyyttä ja tuskaa paetaan itsepetokseen.Teokset muistuttavat palapelejä, joista osa paloista puuttuu. The Unconsoled ei tee poikkeusta tässä suhteessa, mutta palapeli saa vielä uuden ominaisuuden. Löydettyään palasen lukija saa huomata palapelin muuttavan muotoaan, väriään ja kokoaan pienimmänkin liikahduksen voimasta.

The Unconsoledin juoni itsessään on harvinaisen yksinkertainen. Tarinan kertoja herra Ryder, kansainvälisesti arvostettu ja outoa muistinmenetystä kärsivä pianisti, saapuu nimeltä mainitsemattomaan keskieurooppalaiseen kaupunkiin esiintymään konsertissa. Saamme seurata konsertin valmisteluja ja sen vaikutuksia kaupungin kultivoituneeseen eliittiin. Näemme myös vilauksia Ryderin suhteista hämmästyttävään määrään kaupungin asukkaita, kun hän kiiruhtaa tapaamisesta toiseen kolmen kaupungissa viettämänsä päivän aikana. Varsinaista kertomusta emme kuitenkaan löydä juonenkäänteistä, vaan se on hienovaraisesti kätketty dialogin ja kerronnan mutkikkaisiin verkostoihin.

The Unconsoled on ennen kaikkea tutkielma mielen, muistin ja niiden vääjäämättömän symbioosin luomasta kokemuksesta. Romaani sisaltää klassisia unenomaisia osioita ja takaumia, ja paikoin kaikkitietävyys valtaa yleensä suppeammasta näkökulmasta toimivan kertojan. Kaikki kerrokset sekoittuvat ja nivoutuvat niin saumattomasti yhteen kerronnan virrassa, että lukijan on vaikeata hahmottaa milloin yhdestä siirrytään toiseen. Tämä antaa oman leimansa tarinalle ja tuo uuden ulottuvuuden epäluotettavan kertojan rooliin.

Ishiguro sallii kertoja Ryderin antaa lukijalle vain muutamia epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia faktoja itsestään, ja lukuprosessin edetessä lukija tulee huomaamaan, että nekin tiedot ovat enemmän tai vähemmän epätarkkoja. Itseasiassa Ryder ei muista keskeisimpiäkään asioita omasta elämästään ja hänen muistoillaan on tapana pulpahtaa pintaan ainoastaan, kun jonkin tapahtuma, esine tai toinen henkilö muistuttaa häntä niistä. Useiden sivuhenkilöiden kohtaloilla romaanissa on kuitenkin epäilyttävän suuria yhteneväisyyksiä Ryderin menneisyyden ja nykyisyyden kanssa.

Kerronnan vaihtelevat tavat, monet kerrokset ja luotettavuuden tasot vaikeuttavat suuresti prosessia, jonka lukija joutuu käymään lapi yrittäessään rakentaa kokonaiskuvaa herra Ryderista. Tässä tutkimuksessa perehdytään siihen kuinka kaikki nämä tekijät vaikuttavat kokonaiskuvaamme herra Ryderista. Narratologia perusteet ja teoriat kertojasta luovat pohjan tälle tutkimukselle, jossa on pyrkimyksenä jäsentää herra Ryderin mysteeksi muodostuneen identiteetin ja pirstaloituneen persoonan eri kerroksia. Ensisijaisena kohteena on Ryderin kaksoisrooli kertojana ja päähenkilönä, mutta tarkoituksena on myös tutkia mahdollisuutta tulkita Ryderin henkilöhahmon sisältävän myös useita sivuhenkilöistä.

Avainsanat: The Unconsoled, epäluotettava kertoja, narratologia