Tutkimus käsittelee päätöksentekijöiden muutosvastarintaa julkisissa organisaatioissa. Tutkielmassa tutkitaan päätöksentekijöiden muutosvastarinnan ilmenemistä sekä sitä, mitkä seikat vaikuttavat muutosvastarinnan ilmenemiseen. Kaikissa organisaatioissa vallitsee kullekin organisaatiolle ominainen ja yksilöllinen organisaatiokulttuuri, jonka muutokset vaikuttavat paitsi yksittäisten henkilöiden asemaan, myös heidän asenteisiinsa ja mielipiteisiinsä. Kun organisaatiossa toteutetaan mittavia muutoksia, on todennäköistä, että organisaation eri tasoilla koetaan myös muutosvastarintaa, joka hankaloittaa uudistusten toteuttamista. Tällöin etenkin päätöksentekijöiden keskuudessa ilmenevä muutosvastarinta vaikuttaa organisaation sopeutumiseen uusiin tilanteisiin.

Päätöksentekijöiden muutosvastarintaan vaikuttaa etenkin uudistuksesta aiheutuva muutos päätöksentekijän asemaan. Aseman muutos voi merkitä päätöksentekijälle päätösvallan vähenemistä tai vaikutusvallan menettämistä, jolloin uudistus näyttäytyy päätöksentekijälle negatiivisessa valossa.

Kuntaorganisaatioissa päätösvalta jakautuu viranhaltijoiden ja poliittisten luottamushenkilöiden kesken, mistä syystä molempien päätösvaltaa omaavien tahojen suhtautuminen uudistuksiin vaikuttaa uudistusten toteuttamiseen sekä niiden toimivuuteen. Koska molempien päätösvaltaa omaavien tahojen keskuudessa ilmenee uudistusten yhteydessä muutosvastarintaa, on kunnissa tapahtuvia uudistuksia haasteellista toteuttaa nopeasti ja sujuvasti. Päätöksentekijöiden kokema muutosvastarinta vaikuttaa nimittäin paitsi heidän henkilökohtaiseen suhtautumiseensa uudistuksia kohtaan, myös heidän alaisuudessaan toimivien ihmisten asenteisiin.

Tämän tutkimuksen tutkimuskohteeksi on valittu Tampereen kaupunki, jossa toteutettiin kokonaisvaltainen toimintamallin uudistus vuoden 2007 aikana. Tammikuussa 2007 Tampereen kaupunki siirtyi kaikissa toiminnoissaan tilaaja-tuottaja-malliin sekä pormestarimalliin, mikä aiheutti kaupunginhallinnossa merkittäviä muutoksia ja vaikutti monien tahojen päätösvaltaan joko sitä vähentävästi tai lisäävästi. Toimintamallin uudistuksen seurauksena myös valtaa pitävien poliittisten ryhmittymien väliset vanhat yhteistyörakenteet murtuivat ja uusia yhteistoimintasopimuksia syntyi. Kansallinen Kokoomus päätti vuosikymmeniä jatkuneen yhteistoiminnan SDP:n kanssa ja aloitti yhteistyön Vihreän liiton kanssa. Tämän seurauksena Kansallinen Kokoomus sai pormestariksi oman puolueensa jäsenen ja SDP sivuutettiin pormestarivalinnasta täysin.

Tämä tutkimus osoittaa, että viranhaltijat, joiden valta-asemassa tapahtui suurimpia muutoksia, kokevat muutosvastarintaa muita viranhaltijoita enemmän. Tällaisia viranhaltijoita ovat Tampereen kaupungin tuotannon viranhaltijat, joiden asema muuttui uudistuksen myötä merkittävästi. Heidän tehtävänään on uudessa toimintamallissa vastata palveluntuotannosta, mikäli tilaaja kyseisiä palveluja kaupungin sisäiseltä tuottajalta tilaa. Näin ollen tuotannon viranhaltijoilla ei ole päätösvaltaa sen suhteen, mitä palveluja heiltä tilataan ja missä määrin. Tämä muutos heidän toimivallassaan näkyy myös heidän asenteissaan uudistusta kohtaan.

Tämä tutkimus osoittaa myös, että toimintamallin uudistuksen myötä valtaansa menettänyt vasemmisto, eli SDP sekä Vasemmistoliitto näkevät toimintamallin uudistuksen varsin negatiivisessa valossa. Nykyisin suurinta poliittista valtaa omaavat Kansallinen Kokoomus ja Vihreä liitto puolestaan näkevät toimintamallin uudistuksen pääsääntöisesti hyvin myönteisenä kehityssuuntana ja pitävät uutta toimintamallia suhteellisen toimivana. Näin ollen voidaankin tämän tutkimuksen valossa todeta, että tärkein päätöksentekijöiden muutosvastarintaan vaikuttava tekijä on heidän valta-asemansa heikentyminen.

Jatkotutkimuksessa voidaan keskittyä tarkastelemaan päätöksentekijöiden keskuudessa ilmenevän muutosvastarinnan vaikutuksia organisaatioissa tapahtuvia muutoksia kohtaan. Koska päätöksentekijät omaavat yleensä organisaatiokulttuurissa paljon henkistä vaikutusvaltaa, voivat heidän henkilökohtaiset mielipiteensä vaikuttaa koko organisaation henkilöstön asenteisiin sekä muutosprosessin varsinaiseen etenemiseen. Uudistuksesta aiheutuvat hankaluudet ja uudistuksen käyttöönotossa ilmenevät ongelmat voivatkin siis olla seurausta päätöksentekijöiden muutosvastarinnasta.

Asiasanat: muutosvastarinta, muutosjohtajuus, organisaatiomuutos