Pro gradu -tutkielmani käsittelee kunnan turvallisuussuunnitelman roolia kunnan turvallisuustyössä. Lisäksi tutkin suunnitelmissa esiintyviä turvallisuuden eri ulottuvuuksia, kuten esimerkiksi henkilö-, omaisuus- ja liikenneturvallisuutta. Tutkielmani tärkeimmät teoreettiset lähtökohdat liittyvät erityyppisiin turvallisuuskäsitteisiin; riskeihin, riskienhallintaan, ja riskiyhteiskuntaan. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelen myös johtamista, johon sisältyvät ohjaamisen eri merkitykset. Valtio ohjaa kuntien turvallisuussuunnittelua ja kunnat ohjaavat kuntalaisiaan suunnitelmiensa avulla. Lisäksi kartoitan työssäni kuntalaisten erilaisia pelkoja.

Tutkielmani jakaantuu teoreettiseen ja empiiriseen analyysiin. Käytän lähdeaineistona sisäasiainministeriön ja valtioneuvoston sekä Suomen Kuntaliiton ohjeistuksia, keräämääni kyselyaineistoa, haastatteluja sekä Vantaan ja Tampereen casekuntien painettuja turvallisuussuunnitelmia. Hyödynnän tutkielmassani Tilastokeskuksen rikollisuustilastoja, kuntatilastoja sekä ajankohtaisia lehtiartikkeleita sekä tutkimuskirjallisuutta.

Sisäasiainministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelman (2006) ja valtioneuvoston periaatepäätöksen (2008) mukaan jokaisen kunnan on laadittava turvallisuussuunnitelma, jossa tulisi käsitellä kunnan turvallisuustilannetta sekä toimenpide-ehdotuksia kunnan turvallisuuden parantamiseksi. Suunnitelmat voidaan tehdä joko kunta-, seutu- tai kihlakuntatasolla. Usein suunnitelmat tehdään yhteistyössä poliisin kanssa. Yhteistyö eri viranomaisten ja toimijoiden kanssa onkin merkittävä osa turvallisuussuunnitelmien laadintaa.

Kunnissa turvallisuussuunnitelmat laaditaan eri työryhmissä. Laatimisvaiheisiin kuuluvat tehtävien ja vastuunjako, nykytilan arviointi, vision ja päämäärän asettaminen, riskien kartoitus, suunnitelman toimeenpano sekä seuranta ja valvonta. Erityisesti riskienhallintaa voidaan pitää turvallisuussuunnitelman yhtenä tärkeimmistä tehtävistä. Usein tätä tehtävää hoitamaan perustetaan kuntaan riskienhallintapäällikön virka.

Empiirisen osan tutkimustulokset voidaan tiivistää seuraavasti. Turvallisuussuunnitelmissa esiintyvistä turvallisuusongelmista koetaan suurimpina päihteiden häiritsevä käyttö ja nuorten häiriökäyttäytyminen. Myös ilkivalta ja huumausainerikokset saavat suunnitelmissa paljon painoarvoa. Suunnitelmien avulla pyritään ehkäisemään myös syrjäytymistä, nuorison rikollisuutta ja perheväkivaltaa. Syrjäytyminen ja perheväkivalta tulevat entistä korostetummin esiin tässä tutkielmassa verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Tutkielmani mukaan liikenneonnettomuudet ja väkivalta herättivät eniten pelkoja kohdekunnissa. Kyselylomakkeen vastauksista selvisi, että kunnissa nähdään tulevaisuuden suurina haasteina yhteiskunnassa tapahtuvat mullistukset. Väestörakenteen muutos väestön vanhenemisen ja lisääntyvän maahanmuuton myötä ovat vastaajien mukaan eniten kuntien turvallisuustyöhön vaikuttavia tekijöitä.

Turvallisuussuunnitelman rooli kunnan turvallisuustyössä on kyselylomakkeeseen vastanneiden mukaan ennen kaikkea ennaltaehkäisevä. Lisäksi sillä on muun muassa verkottumista ja yhteistyötä kehittävä rooli ja turvallisuustyötä ohjaava vaikutus. Suunnitelma on heikosti yhteydessä kunnan ominaispiirteisiin, mutta sen rooli tai tärkeänä pitäminen riippuu paljolti vastaajan omasta asenteesta turvallisuussuunnitelmaa ja -työtä kohtaan. Yleisesti turvallisuussuunnitelman uskotaan edistävän kunnan turvallisuutta ja asettavan turvallisuustyöhön tavoitteita ja painopisteitä. Se nähdään ennen kaikkea turvallisuustoimenpiteitä priorisoivana työkaluna. Suunnitelman uskotaan ja toivotaan olevan hyödyllinen ja toteuttamiskelpoinen. Toki aika näyttää, miten suunnitelman päämäärät toteutuvat, mutta yleisesti ottaen sillä on hyvät edellytykset lisätä kunnan turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Turvallisuussuunnitelma on osa kunnan turvallisuustyötä ja turvallisuustyö on osa kunnan muuta työtä. Lisäksi kunnan turvallisuusjohtaminen on osa kunnan jokapäiväistä johtamista.

Turvallisuustyöhön ja -suunnitelmiin liittyy arvokeskustelu siitä, missä määrin pitäisi puuttua syihin ja missä määrin seurauksiin. Puututaanko sosiaalisiin ongelmiin vai niiden synnyttämään epäsosiaaliseen käyttäytymiseen, rikollisuuteen. Periaatteessa korostetaan usein ennaltaehkäisyä, mutta käytännössä vaaditaan enemmän poliiseja ja kameravalvontaa.

Turvallisuussuunnitelmien yksi tarkoitus on kuntalaisten turvallisuuden tunteen edistäminen. Nyt kun turvallisuussuunnitelmat ovat jo kaikissa suuremmissa kunnissa, painopiste siirtyy suunnitelmien päivitykseen.

Tärkeimpiä kehityssuuntia kuntien turvallisuussuunnittelussa juuri tällä hetkellä ovat seuraavat. Verkostomainen työskentelytapa syvenee edelleen sekä turvallisuustyössä että turvallisuussuunnitelmien laadinnassa. Kaksi casekuntaa havainnollistavat tätä trendiä hyvin. Kasvamassa oleviin riskeihin voidaan vastata parhaiten lähiyhteisöjen tasolla. Yhteisöllisyys, välittäminen, sosiaalinen kontrolli ovat nousemassa turvallisuussuunnitelmien tärkeäksi teemaksi, mutta tässä suhteessa on vielä paljon tehtävää. Eikä tehtävä onnistu vain viranomaisten kirjoituspöytätyönä, vaan kuntalaisia on saatava mukaan esimerkiksi kolmannen sektorin kautta. Suunnitelmasta pitäisikin tehdä kunnan yhteinen projekti ja tavoite, ja turvallisuudesta kaikkia kuntalaisia koskettava päämäärä.