Tutkimukseni tavoitteena on ollut tarkastella avoimen asiantuntijuuden mahdollistamista organisaatiorakenteet ylittävässä potilaslähtöisessä hoitotyössä. Kimmo Saaristolta lainaamani käsite avoin asiantuntijuus pitää tässä työssä sisällään tasa-arvoisen, hierarkia- ja status -erot ylittävän asiantuntijuuden. Asettamaani haastetta lähdin selvittämään Michel Foucault´n ja hänen genealogisen näkökulmansa avulla. Tutkimukseni aineiston keräsin syöpäpotilaan hoitopolkuun liittyvien asiantuntijoiden; hoitajien, vertaistukihenkilöiden ja lääkärien teemahaastatteluin. Haastattelupuheesta etsin professiovallan tekniikoita, joilla oletin olevan yhteyden avoimen asiantuntijuuden mahdollistamisessa. Lisäksi olin kiinnostunut siitä, miten asiantuntijoiden puheessa tuotetaan, ylläpidetään ja uusinnetaan subjektipositioita.

Nimeämäni professiovalta termi tarkoittaa tässä työssä aseman ja koulutuksen mukanaan tuomaa valtaa. Professiovallan katson olevan työssäni hallinnan tekniikka. Käsitteen hallinnan tekniikka olen lainannut tutkimukseeni foucault´laisesta hallintakäytäntöjä tutkivasta valtakäsityksestä sekä siihen liittyvästä genealogiasta. Käyttämällä apunani genealogista näkemystä mikrotasolla toimivien hallinnan vallan tekniikoiden vaikutuksesta yksilöiden toimintaan ja käyttäytymiseen, pyrin saamaan tutkimuksessani vastauksen siihen, millaisia professiovallan tekniikoita on läsnä asiantuntijoiden haastattelupuheessa ja millainen yhteys näillä tekniikoilla on avoimen asiantuntijuuden ehtoina.

Aineistoni analyysitapoina olen käyttänyt sisällönanalyysia, sisällön erittelyä, diskurssianalyysia sekä soveltuvin osin myös kriittistä diskurssianalyysia. Tutkimukseni tuloksena löysin seitsemän erilaista puhetapaa. Näitä olivat: potilaan ensisijaisuus -puhe, minäkin olen asiantuntija -puhe, a) vaikka olenkin hoitaja, b) vaikka olenkin kolmannella sektorilla töissä, olen ensisijaisesti potilaan asianajaja -puhe, ymmärrys -puhe, sisar hento valkoinen -puhe, kokemus antaa minullekin puheenvuoron -puhe sekä neutraali -puhe. Vain yksi löytämistäni puhetavoista oli yhteinen kaikille asiantuntijoille. Yksi tapa puhua oli ainoastaan lääkärien ja vertaistukihenkilöiden kesken yhteinen. Loput viisi puhetapaa esiintyivät vain hoitajien puheessa. Kyseiset puhetavat nimesin hoitajien asiantuntijuuspuheeksi. Hoitajien asiantuntijuuspuhe indikoi hoitajien asiantuntijuuskompetenssi-kriisiksi nimeämääni tilannetta. Tämä tarkoittaa sitä, että hoitajat kokevat olevansa eriarvoisessa asemassa muihin asiantuntijoihin nähden, joten heidän puheessaan esiintyy tekniikoita, joiden kautta hoitajat tavoittelevat tasa-arvoisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa asiantuntijuuden kentällä. Tutkimuksessani professiovallan tekniikat eivät esiinnykään suoraan asiantuntijoiden puheessa kuten oletin, vaan ne vaikuttavat hoitajien asiantuntijuuspuheen taustalla. Avoin asiantuntijuus ei näytäkään tässä tutkimuksessa estyvän olettamieni puheessa ilmenevien professiovallan tekniikoiden vuoksi, vaan tuloksissa tulee esiin hoitajien asiantuntijuuskompetenssikriisi -puheen ja avoimen asiantuntijuuden välinen yhteys.