Tutkimus käsittelee maankäytön suunnittelussa ilmenevien konfliktin ratkaisemista neuvottelemalla. Aihetta lähestyttiin perehtymällä Etelä-Tampereelle Peltolammin, Lahdesjärven ja Lakalaivan alueiden rajalle rakennettavan Särkijärven eritasoliittymän suunnittelusta nousseeseen konfliktiin ja sen ratkaisemiseen osapuolten välisillä neuvotteluilla. Eritasoliittymäalueen vieressä sijaitsevan Palokallion asuinalueen omakotiyhdistys vastusti eritasoliittymän rakentamista ja valitti eritasoliittymän sisältävän asemakaavan hyväksymispäätöksestä hallinto-oikeuteen lokakuussa 2007. Pian valituksen jättämisen jälkeen Ikea, jolle eritasoliittymän rakentaminen oli ehtona tavaratalon rakentamiseksi Lahdesjärvelle, teki omakotiyhdistykselle aloitteen konfliktin ratkaisemiseksi neuvotteluilla. Loppuvuodesta 2007 alkoivat ensin Palokallion omakotiyhdistyksen ja Ikean keskustelut ja sen jälkeen omakotiyhdistyksen ja Tampereen kaupungin väliset neuvottelut konfliktin ratkaisemiseksi. Neuvottelujen tuloksena eritasoliittymän tiesuunnitelmaa muutettiin siten, että Palokallion omakotiyhdistys hyväksyi sen ja veti valituksensa pois hallinto-oikeudesta.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mistä eritasoliittymästä nousseessa konfliktissa oli kyse ja millainen oli sen ratkaisemiseen johtanut neuvotteluprosessi. Tarkoituksena oli myös pohtia, millainen konfliktinratkaisumenetelmä neuvottelu tämän tapauksen perusteella on. Tutkimuksen aineisto koostui kuudesta teemahaastattelusta. Haastateltavat valittiin siten, että konfliktin ja sen ratkaisun kannalta keskeisten toimijoiden näkökulmat tulivat mukaan tutkimukseen. Haastatteluaineiston analyysin työkaluna käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Analyysiotetta voidaan nimittää teoriaohjaavaksi: perustaltaan analyysi on aineistolähtöistä, mutta myös maankäytön suunnittelun konflikteja sekä konfliktinhallintaa ja -ratkaisua koskeva teoreettinen kirjallisuus ohjasi teemojen muodostamista. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytetään maankäytön konflikteja ja yhteistoiminnallista konfliktinratkaisua koskevaa kirjallisuutta.

Konfliktista oli erotettavissa sekä kaavan sisältöön että menettelytapoihin liitettyjä ongelmia. Tutkimuksen perusteella konfliktin ytimessä olivat omakotiyhdistyksen ja Tampereen kaupungin eriävät intressit kaava-alueen maankäytön ja alueen liikennejärjestelyjen suhteen. Lisäksi konfliktiin sekoittui suunnittelun tietoperustaan liittyviä erimielisyyksiä ja osapuolten välisen vuorovaikutuksen ongelmia. Omakotiyhdistys kritisoi myös kaavan laadinnan menettelytapoja kiinnittäen huomiota erityisesti osallistumisen vaikuttavuuden ja erilaisten vaihtoehtojen tarkastelun teemoihin.

Toisin kuin kaavan laadinnan aikana, muutoksenhakuprosessin käynnistymisen jälkeen aloitetussa neuvotteluprosessissa konfliktin osapuolet pystyivät rakentavalla tavalla keskustelemaan intresseistään ja eri neuvottelukysymyksiä yhteen sovittaen muotoilemaan kaikkia tyydyttävän sopimusratkaisun. Sopimukseen sisällytettiin myös kaavoituksen ja eritasoliittymäasian ulkopuolisia asioita. Välittäjän merkitys sillanrakentajana ja viestinviejänä osoittautui ratkaisevan tärkeäksi neuvottelujen aloittamisen kannalta.

Tutkimus osoitti yhteistoiminnallisen konfliktinratkaisun olleen toimiva lähestymistapa konfliktin ratkaisuun, mutta toisaalta tämän tapauksen kaltaiseen vallitsevan suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmän ulkopuolelle sijoittuvaan konfliktinratkaisuun liittyy myös ongelmia, joita ei voida sivuuttaa. Paras lähestymistapa maankäytön suunnittelun konflikteihin on pyrkiä hallitsemaan niitä suunnitteluprosessien ollessa vielä käynnissä. Kaavoitusprosessien aikaista vuorovaikutusta kehitettäessä voidaan pohtia, miten vuorovaikutuksessa ja osallistamisessa voitaisiin soveltaa yhteistoiminnallisen konfliktinratkaisun ja integroivan neuvottelun periaatteita ja ideoita ja kehittää vuorovaikutusta neuvottelevampaan suuntaan.

ASIASANAT: maankäytön suunnittelu, kaavoitus, osallistuminen, konflikti, yhteistoiminnallinen konfliktinratkaisu, neuvottelu, Särkijärven eritasoliittymä