Tässä pro gradu –tutkimuksessa selvitetään miten pystytään paremmin vaikuttamaan kieliasenteisiin niin, että valinnaisten kielten opiskelua saataisiin lisättyä peruskoulussa. Valinnaisten kielten opiskelu vaatii usein ylimääräisiä ponnistuksia, joten motivaatio ja kiinnostus kieltenopiskelua kohtaan ovat siten erityisen tärkeitä seikkoja. Tutkimuksen lähtökohtana on havainto siitä, että ranskan kielen opetusryhmät ovat Suomessa suhteellisen pieniä, eikä aina saada edes riittävästi oppilaita ryhmän muodostamiseksi, vaikka koulu tarjoaisikin kyseisen kielen opetusta. Kieltenopiskelun mahdollisuudet vaihtelevat myös alueellisesti. Suomessa on jo pitkään tavoiteltu laajaa kielivalikoimaa kouluissa, sillä on huomattu, ettei vain yhden kielen, ns. lingua francan, opiskelu riitä. EU:n ajama tavoite kahdesta kielestä äidinkielen lisäksi toteutuu suomalaisten kohdalla hyvin, sillä useimmat osaavat ainakin englantia ja ruotsia. Innostus muiden kielten opiskeluun on kuitenkin hiipunut, sillä  moni opiskelee pelkästään näitä kahta kieltä. Tilanne ei ole enää sama, kuin 90-luvulla, jolloin ranskaa ja saksaa opiskeltiin ahkerasti. 

Kieliasenteisiin vaikuttavat monet tekijät; niin sosiaaliset suhteet kuin koulujärjestelmää koskevat rakenteelliset muutoksetkin. Vaikka ympäristömme kansainvälistyy, asenteet kielten opiskelua kohtaan ovat yllättävänkin negatiivisia, ja useiden kielten opiskelu vähenee. Tutkielmani pyrkii löytämään vastauksia siihen, mikä motivoi suomalaisia ranskan opiskeluun valinnaisena kielenä, ja toisaalta, mikä siihen ei motivoi, eli miksi ryhmien syntyminen on niin vaikeaa siellä, missä ranskan opiskelu olisi periaatteessa mahdollista. Motivaatioon vaikuttavia tekijöitä on monia, kuten oppilaan ikä, kiinnostuksen kohteet, taidot ja tulevaisuuden tavoitteet. Alakoululaisten kohdalla kielivalintaan vaikuttavat suuresti myös vanhemmat. Tutkielmani käsittelee lisäksi sitä, miten kieliä esitellään koulun valinnaisaineena, mikä vaikutus tällä informaatiolla on valintoihin, ja miten tiedotusta voitaisiin parantaa. Monissa kaupungeissa, mm. Tampereella, on tehty toimenpiteitä kieltenopiskelun helpottamiseksi ja siihen rohkaisemiseksi.

Tutkimuksessa on käytetty sekä kvantitatiivisia menetelmiä että kvalitatiivista analyysia. Kielen ja yhteiskunnan suhdetta tutkittaessa näkökulma on poikkitieteellinen. Tekstien analyysissä hyödynnettiin mm. tiedotusopin ja markkinoinnin tutkimustietoa. Asenteiden ja oppimismotivaation tarkastelussa taas tukeuduttiin sosiaalipsykologian ja kasvatustieteiden tarjoamaan tietoon. Tutkimukseen osallistui yhteensä 127 peruskoulun oppilasta sekä ala- että yläkouluista Pirkanmaalta ja Pohjois-Savosta. Tutkimuksen tulokset tukevat havaintoa siitä, että kielikoulutus tarvitsee muutosta, jotta kieltenopiskelu ei tuntuisi liian raskaalta. Lisäksi on syytä korostaa kielten opiskelun etuja ja tarjota kielistä paikkansapitävää tietoa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kouluissa, joissa tiettyä kieltä on opiskeltu aikaisempina vuosina, ryhmiä syntyy helpommin jatkossakin, sillä myös kielen tuttuus vaikuttaa asenteisiin ja käsitykseen kielen hyödyllisyydestä. Ranskan kielen vieraus voidaan toisaalta kääntää myös eduksi, sillä oppilaat voivat kiinnostua myös kielen ja kulttuurin eksoottisista piirteistä.

Asiasanat:kielivalinnat, kieliasenteet, kielikoulutuspolitiikka, valinnaiset kielet, kielivalikoima, oppimismotivaatio, kieltenopetus, peruskoulu, kielikerhot, soveltava kielitiede