Tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on akuutin lastensuojelun sosiaalityön kuvaaminen Satakunnan sosiaalipäivystyksessä. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda näkyväksi sitä, miten ja millaisena lapsen paikka kiireellisen sijoituksen tilanteissa rakentuu sekä miten ja minkälaisina sosiaalityöntekijät kuvaavat kiireellisiä sijoituksia.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimusaineisto koostuu vuoden 2009 aikana Satakunnan sosiaalipäivystyksessä tehdyistä kiireellisen sijoituksen päätöksistä, joita on 40 kappaletta. Sijoituspäätöksille kirjataan toimenpiteen kannalta olennaiset tiedot. Tutkimuksessa lähestytään kiireellisiä sijoituksia lastensuojelun sosiaalityön institutionalisoituneina vuorovaikutustapahtumina. Kyseessä on akuutin lastensuojelun sosiaalityön kielellisen vuorovaikutuksen mikromaailman analysoiminen eli tutkimus liittyy sosiaalityön vuorovaikutuksen tutkimuksen jatkumoon.

Varsinaisena tutkimusmetodina käytetään systemaattista tekstinanalyysia sisällönanalyysin keinoin sekä keskustelunanalyyttisen perinteen mukaista jäsenkategoria-analyysia (MCD). Analyysissä on hyödynnetty systemaattista analyysiapparaattia. Tutkimusaineistoa analysoimalla päästään mahdollisimman lähelle kiireellisten sijoitusten tilanteita ja tunnelmia sosiaalityöntekijän tuottaman tulkinnan näkökulmasta.

Tutkimuksessa sovelletaan Erving Goffmanin (1997) teoriaa vuorovaikutuksen sosiaalisesta rakentumisesta tutkimustulosten raportoinnissa. Sijoituspäätöksillä lapset eivät olleet hiljaisia, vaan he kuuluivat ja näkyivät. Useimmiten sosiaalityöntekijät kuvasivat kiireellisen sijoituksen tilanteita perheen ongelmakehyksestä ja nuoren ongelmakehyksestä käsin, mitä kautta lapsen paikka kiireellisen sijoituksen tilanteissa rakentui. Sijaishuoltoon lähteminen ja sinne sopeutuminen osoittautuivat merkittäväksi käännekohdaksi kiireellisten sijoitusten kuvauksissa sekä lapsen että nuoren kohdalla. Lapsen lähtiessä vastaanottokotiin hänelle rakennettiin uutta sopeutuja ja selviytyjän identiteettiä. Identiteetin uudelleenrakentamista auttoi, mikäli lapsi tai nuori itse oli sopeutuvainen sijaishuoltoon ja ymmärsi tilanteen tai sijoituksen välttämättömyyden.

Käytännön työn erittely nostaa esiin sosiaalityön sekä tiedostettua, että tiedostamatonta toimintaa, valintoja, rutiineja ja niihin liittyviä eettisiä ja moraalisia velvoitteita. Tutkimuksen avulla onkin mahdollista eritellä ja jäsentää kiireellistä lastensuojelun sosiaalityötä ja pysähtyä hetkeksi miettimään, miksi teemme, mitä teemme ja miten teemme.

Asiasanat:sosiaalityö, lastensuojelu, sosiaalipäivystys, lapsen paikka, kiireellinen sijoitus, asiakirja ja jäsenkategoria-analyysi