Tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen ja siinä selvitetään minkälaisina tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen sosiaaliset ja toiminnanohjauksen taidot näyttäytyivät koulussa. Tutkimuksessa selvitettiin varhaisen puuttumisen merkitystä. Tutkimuksen päähenkilöinä oli kaksi poikaa (8v. ja 10v.), joilla molemmilla oli diagnosoitu ADHD. Aineisto kerättiin puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden avulla toukokuussa 2010. Haastatteluihin osallistuivat lasten vanhemmat, nykyiset luokanopettajat, erityisluokanopettaja, laaja-alainen erityisopettaja ja esiopetusiän neuvolapsykologit. Lisäksi haastateltiin myös kyseisiä lapsia. Käytössä oli myös psykologeilta saatua tausta-aineistoa: lausuntoja esiopetusiän tilanteesta siirryttäessä kouluun sekä viisivuotisarviointitehtävistön koonnit ja yhteenvedot.

Tutkimuksen mukaan varhaisella puuttumisella ja sitä kautta negatiivisen kehän katkaisemisella on merkitystä lapsen koulupolkuun ja asioiden eteenpäin menemiseen – varhaisen puuttumisen pitää olla jatkuvaa, ajoissa tapahtuvaa, ammattilaisten tekemää, myönteistä ja sitä pitää ylläpitää yhdessä vanhempien kanssa. Varhaista puuttumista estää opettajien vaihtuvuus, tiedonkulun katkeaminen, opettajan motivaation puute ja yhteistyön riittämättömyys kodin kanssa. Oppimisympäristö, opettaminen, oppiaine (motivaatio) ja itsetunto ovat keskeisiä tekijöitä tehtävien aloittamisen vaikeudessa. Sosiaalisista taidoista merkittävimpiä ovat kaveritaitojen opettelu jo ennen kouluikää, monipuolisuus, vanhempien neuvonta ja negatiivisen kehän katkaiseminen. Sosiaaliset taidot ovat lapselle itselleen tärkeitä.

Avainsanat: varhainen puuttuminen, sosiaaliset taidot, toiminnanohjaus, tarkkaavaisuushäiriö, ryhmäkuntoutus