Hevosalan alan nopea kasvu on tuonut haasteita maankäytön suunnitteluun erityisesti kasvukeskusten kehyskunnissa ja kaupunkien reunavyöhykkeillä. Tämä laadullinen tapaustutkimus käsittelee hevostenpidossa tapahtuvia muutoksia Tampereen kaupungin asutuksen laajetessa Nurmi-Sorilaan ja sen lähiympäristöön. Lisäksi tarkastellaan voidaanko hevostenpidolla ja hevoslaidunnuksella ylläpitää maaseutumaista maisemaa ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Luonnonniittyjen hoito on tärkeää avoimista niityistä riippuvaiselle lajistolle, kuten tutkielmassa esimerkkilajina käytettävälle tummaverkkoperhoselle.

Tutkimusaineisto koostuu viiden tutkimusalueella toimivan hevosyrittäjän haastattelusta. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään tarjoumia (affordance), joiden kautta tarkastellaan hevosyrittäjien muuttuvaa toimintaympäristöä ja hevoslaidunnusta maisemanhoidon keinona. Paikan (place) ja tilan (space) käsitteillä avataan paikan merkitystä hevostenpidossa, paikallisen ilmapiirin muutoksia sekä hevosyrittäjien arkisia kokemuksia toimintaympäristössä.

Luonto on olennainen osa hevosyrittäjien arkea. Maanomistajat hoitavat maitaan ja peltojaan luontoarvoja huomioiden. Luonnonniittyjen laiduntamista rajoittavat hevosten erilaiset tarpeet sekä niittyjen pienialaisuus ja vähäravinteisuus. Luonnoniittyjen laidunnusta voidaan edistää tekemällä siitä hevosenomistajalle vaivaton ja taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto.

Hevosyrittäjät pitävät aluetta ihanteellisena hevosyrittämisen kannalta, mutta he suhtautuvat varautuneesti hevostalouden kehitysnäkymiin alueella. Yksi yrittäjä joutuu siirtämään tallitoimintansa nykyiseltä paikaltaan Nurmi-Sorilan osayleiskaavahankkeen edetessä. Vaikka MA-alueella sijaitsevat tilakokonaisuudet on kaavalla turvattu, yrittäjät ennakoivat hevosyrittämisen toimintaympäristön kapenevan tulevaisuudessa. Muutoksia hevostenpitoon aiheuttavat sekä uusi infrastruktuuri että asukasmäärän kasvu. Hevosyrittäjät kokevat, että  asenteet perinteisiä maaseutumaisia piirteitä kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Yleisten asenteiden ja paikallisen ilmapiirin muutokset näkyvät etenkin suhtautumisessa hevosilla liikkumiseen.

Maankäytön kysymykset tulevat esiin erityisesti asutuksen ja hevostallien asemoinnista kaavoituksessa ja hevosreittien suunnittelussa. Hevosharrastuksen kysynnän kasvaessa hevosyrittäjyyttä olisi luonnollista tukea siellä, missä on ennestään vahva hevoskeskittymä. Alueilla, joissa on sekä rakentamispainetta että kasvava kysyntä hevosharrastamiselle, yksi pohdinnan arvoinen ratkaisu maankäytön suunnittelussa on hevosläheinen asuminen ja hevoskylät. Hevostilojen toimintamahdollisuuksien turvaaminen kaavoituksella luo mahdollisuuksia sekä kasvavaan hevostoimintaan että maisemanhoitoon.

Asiasanat:hevosyrittäjyys, maankäytön suunnittelu, ympäristönhoito