Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan tuetussa asumismuodossa asuvien nuorten itsenäistymiseen vaikuttavia tekijöitä tilanteessa, jossa siirtymä aikuisuuteen on syystä tai toisesta epäonnistunut. Tutkimus on kvalitatiivinen, jossa teemahaastattelun avulla selvitetään tuetussa asumismuodossa neljän nuoren tietä aikuisuuteen asumisohjaajien tukemana. Tapaustutkimuksen nuoret asuvat nuorisoasunnoissa, jotka sijaitsevat pienehkössä eteläsuomalaisessa kaupungissa. Tuetun asumisen toiminnalla ehkäistään syrjäytymistä ja tuetaan nuoren itsenäistä asumista monin eri keinoin. Nuoret ovat muuttaneet taloon erilaisia väyliä käyttäen. Tutkimuksessa ilmeni, että nuorten aikuistumista edistäviä tekijöitä on useita. Tutkimuksen haastattelujen teemat käsittelevät eri väyliä monipuolisesti. Tutkimuksen aikana enää yksi nuori asui varsinaisessa tuetussa asumismuodossa, mutta kaikki heistä asuivat yhä samassa talossa.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä esitellään keskeisiä käsitteitä kuten: siirtymä, aikuistuminen, voimaannuttaminen ja syrjäytyminen. Aikaisempia tutkimuksia käsitellään melko laajasti niin tuettuun asumiseen kuin aikuistumiseen ja elämänhallintaan liittyvien kysymysten kannalta.

Tutkimuksen pääkysymykset ovat: 1) Mitkä asiat tutkittavien mielestä heidän elämässään ovat muuttuneet tuetun asumisen aikana? 2) Mitä merkitystä tutkittavien mielestä asumisohjaajien tuella on ollut heidän itsenäistymiseensä? 3) Millaiseksi nuoret kokevat tällä hetkellä oman elämäntilanteensa?

Tutkimuksen taustalla on fenomenologis-hermeneuttinen viitekehys. Sillä selvitetään nuoren kokemuksia omasta tilanteestaan suhteessa tuettuun asumiseen ja aikuistumisen siirtymään. Jokaisella tuetulla on oman kokemuksensa pohjalta asialle oma erityinen merkitys.

Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä on, että yksin kouluttautuminen ammattiin ei estä joutumasta syrjäytyneeksi tai yhteiskunnan ulkopuolelle. Toiseksi voidaan todeta, että asumisohjaajien työllä on merkittävä vaikutus asukkaan arjen taitojen, voimaantumisen ja koko siirtymän myönteisen kehityksen kannalta. Kolmas johtopäätös on, että tutkimuksen nuorten usko uudelleen kouluttautumiseen ei ole horjunut vastoinkäymisistä huolimatta. Tutkimuksen perusteella tehtävät päätelmät ovat seuraavat: asumisohjauksen tarve on tutkimuksen nuorille välttämätöntä, jotta siirtymä onnistuisi ja ammatinvalinnan ohjaukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta nuoret eivät kouluttaudu aloille, joka ei heitä työllistä. Viranomaisten työskentelymuodoissa nuoret asiakkaat tulisi ottaa erityistapauksina.

Avainsanat: aikuistuminen, siirtymä, voimaannuttaminen, tuettu asuminen, arjentaidot, informaalioppiminen,itsenäistyminen,elämänhallinta,syrjäytyminen.