Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee kuvan roolia tieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimus pyrkii selvittämään semiotiikan ja narratologian avulla; onko kuvalla sanottavaa tieteellisessä julkaisussa.

Tutkimusongelmat kiteytyvät neljään kysymykseen: 1) Mitä kuvalla voi sanoa tieteellisessä tutkimuksessa? 2) Mikä on kuvan ja tekstin ero? 3) Miten kuvanarraatio syntyy? 4) Mitkä nousevat tärkeiksi "kielikuviksi"väitöskirjan kirjoittajan ja kuvittajan välille?

Tutkimus käsittelee semioottisen analyysin ja kuvanarraation määritelmien avulla kuvan merkitystä tieteellisessä julkaisussa sekä kuvan ja tekstin eroa väitöskirjassa. Aineistona ovat Marja Leppäsen väitöskirjan Kolmas pyörä: työ, oppiminen ja kiire (2011) kuvitus sekä väitöskirjan kuvittajan ja kirjoittajan väliset tallennetut keskustelut.

Tutkimuksesta käy ilmi, että kuvan sanoma tieteellisessä julkaisussa on ristiriitainen. Tieteellisen tekstin malli tuo haasteensa valokuvan sanomalle. Siinä missä teksti noudattaa realismia ja tieteellistä faktaa, on kuvitus abstrakti ja monimielinen. Kuvituksen tarkoituksena ei ole antaa suoraa totuudellista aspektia väitöskirjan tekstiin, vaan sen tarkoitus on luoda mielikuvia tekstin esittämistä totuuksista.

Tieteellisen tekstin ja väitöskirjan kuvituksen lähiluku paljastaa tiedeyhteisön merkityksen kuvien tulkinnassa. Väitöskirjan kuvituksen muodostumisen todellinen tekijä ei ole kirjan kuvittaja, vaan kirjoittajan ja kuvittajan välille muodostunut yhteisö. Kuvitus ei määrittele itse itseään, vaan sen määrittelyyn osallistuu tiedeyhteisö ja tiedeyhteisön tulkinnat valokuvan roolista. Kuvan ja tekstin semioottiset sekä narratologiset eroavaisuudet tuovat kuitenkin kuvalle mahdollisuuden havainnollistaa ja elävöittää tekstiä. Kuva voi puhutella lukijaansa tieteellisessä tutkimuksessa, mutta sen puhuttelun on tapahduttava tieteellisen tekstin luomassa maailmassa.

Asiasanat: valokuva, verbaalikieli, kuvitus, semiotiikka, narratologia, symboli.