Luotonannolla on suuri merkitys kansantalouden tehokkuudelle ja yksittäisten talouden toimijoiden kokemalle hyvinvoinnille. Pankeille luotonanto on merkittävää liiketoimintaa ja luotonannon korkotuotto on erittäin suuri osa pankkien tulonmuodostusta. Suurin osa Suomessa toimivien pankkien luotonannosta kohdistuu yksityishenkilöille. Pankin ja kuluttajan neuvotellessa ja solmiessa sopimusta luotosta liittyy sopimuksen tekoon informaatiovelvoitteita. Oikeusjärjestelmässämme yhtenä perustavaa laatua olevana lähtökohtana voidaan pitää sitä, että lainsäädännöllä pyritään turvaamaan heikommaksi katsottua osapuolta vahvemman toimijan menettelyltä, joka loukkaisi heikomman osapuolen oikeuksia. Tätä ilmentää esimerkiksi kuluttajansuojasääntely.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan millaisia informaatiovelvoitteita voimassaoleva oikeutemme asettaa pankeille kuluttajia kohtaan pankkien myöntäessä näille luottoja. Asiaan liittyvä sääntely on kirjavaa ja monilta osin sangen tulkinnanvaraista. Tutkimuksessa esitellään kysymykseen liittyvää sääntelyä eri tasoilta. Käsiteltävään kysymykseen otetaan kantaa monentasoisissa normistoissa. Sääntelyä on lain tasolla, viranomaisohjeissa ja alan itsesääntelyohjeissa. Lisäksi asiaan vaikuttavaa oikeustilaa on selvitetty oikeuskäytännön ja oikeusperiaatteiden avulla. Tutkimuksen aiheen kannalta merkittävässä osassa on kuluttajaa suojaavaa lainsäädäntö. Lähdeaineistona on käytetty monipuolisesti suomalaista oikeuskirjallisuutta sopimusoikeuden, kauppaoikeuden ja oikeusteorian aloilta.

Tutkimuksessa tarkastellaan kysymystä informaatiovelvoitteista oikeusdogmaattisesti eli lainopillisesti, ja aiheen taustoja esiteltäessä huomiota kiinnitetään myös aiheeseen liittyviin taloudellisiin argumentteihin kysymyksen taloudellisen merkityksen huomioimiseksi. Käsillä oleva tutkimuskysymys on sen luontoinen, että siihen on mahdotonta löytää yksiselitteistä ja selvää vastausta. Tutkimuksessani olen pyrkinyt esittämään mahdollisimman selkeästi ja kattavasti kysymykseen liittyvän problematiikan,  systematisoimaan asian selvittämiseksi tarvittavan normimateriaalin ja tulkitsemaan oikeuslähteitä selvittääkseni millaista informoinnin tasoa pankeilta vaaditaan käsiteltävässä tilanteessa. Tutkimuksen kysymys on laaja suhteessa tutkimuksen laajuuteen ja tämän vuoksi pyrinkin kartoittamaan asiaan liittyviä suurempia periaatteellisia linjoja sen sijaan, että kantaa otettaisiin kovastikaan yksittäisiinkysymyksiin.