Pro gradu -työssäni olen tutkinut, millä tavalla sanomalehdistö otti kantaa mediamaksuesitykseen vuosina 2009–2010. Yleisradion rahoituksesta käyty keskustelu kiihtyi vuonna 2009, kun kansanedustaja Mika Lintilän johtama työryhmä esitteli mediamaksuehdotuksen. Se olisi laajentanut Yleisradion rahoituspohjaa aiemmasta. Taustalla Ylen rahoituksen uudistamisessa oli, että yhä useammat taloudet olivat jättäneet tv-lupamaksun maksamatta, ja tv:n omistamiseen liittyvän maksun oli muutenkin katsottu käyneen vanhanaikaiseksi. Keskustelua käytiin muun muassa sanomalehdissä, jotka uutisoivat aiheesta ja ottivat siihen kantaa.

Olen tutkinut Aamulehden, Etelä-Suomen Sanomien, Helsingin Sanomien, Hufvudstadsbladetin, Ilkan, Iltalehden, Ilta-Sanomien, Kalevan, Keskisuomalaisen, Kymen Sanomien, Maaseudun Tulevaisuuden, Savon Sanomien ja Turun Sanomien pääkirjoituksia, kolumneja ja uutisia.

Tutkimusmenetelmäni on teoriataustaltaan laadullinen. Käytän hyväkseni agenda setting - ja kehysteorioita sekä tutkin myös Yleisradion historiaa ja liitän Suomen Yleisradion tämänhetkisen rahoituskeskustelun yleis-länsimaiseen viitekehykseensä.

Tutkimuksessani selvisi, että suurin osa sanomalehdistä otti hyvin voimakkaasti kantaa esitettyä mediamaksua vastaan. Lehdistö pyrki vaikuttamaan sekä lukijoihin että päättäjiin kirjoittelullaan. Lehdistö koki Yleisradion ja ennen muuta Ylen laajentumisen internetissä uhaksi omalle olemassaololleen. Vaihtoehtona lehdistössä esitettiin Ylen rahoittaminen suoraan valtion budjetista. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta Yleisradio esitettiin liian laajana ja kunnon kontrollin ulottumattomissa olevana mediatoimijana. Osoitan, että lehdistö käytti sille kuuluvaa mielipidevaltaa, mutta ei kovin avoimesti tuonut esille omia motiivejaan mediamaksua koskevassa keskustelussa. Tutkielmani tavoitteena on edistää keskustelua Yleisradiosta, sen rahoituksesta ja Yleisradiota koskevista muutospaineista.

Asiasanat:Yleisradio, julkinen palvelu, mediamaksu, Yle-maksu, kaupallinen media, sanomalehdistö, mediatalous