Lasten ja nuorten vaikuttamiseen kunnan tasolla on toden teolla herätty vasta viime vuosien aikana. Tänä aikana on kuitenkin tapahtunut paljon: on perustettu lastenparlamentteja, nuorisovaltuustoja ja oppilaskuntia. Lasten ja nuorten vaikuttaminen on otettu myös mukaan virallisiin ohjelmiin, kuten hallitusohjelmaan. Vaikka paljon on jo tapahtunut, paljon pitää vielä tapahtua.

Tämän tutkielmani taustalla on Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry:n kaksi hanketta, joissa kehitettiin nuorten kuulemiseen tarkoitettua työkalua, keskustelutilaisuuspäivää. Päivän aikana nuoret arvioivat kunnallisia palveluita ja esittävät omia kehitysehdotuksiaan. Tilaisuuden tarkoituksena on tuoda yhteen kunnan ylintä poliittista ja hallinnollista johtoa sekä nuoria ja mahdollistaa heille avoin ja helppo keskustelu. Tässä työssä tarkastelen sitä, millainen työkalu keskustelutilaisuuspäivä kuulemismenetelmänä on ollut.

Nuorten kuuleminen määritetään nuorisolain 8§:ssä. Tämä keskustelutilaisuusmenetelmä on vain yksi lain vaatimista kuulemiskeinoista. Muita ovat esimerkiksi nuorisovaltuustot, verkkovaikuttamiskanavat sekä järjestöjen kautta tapahtuva vaikuttaminen.

Työni teoriapohjana on Benjamin Barberin vahva ja heikko demokratia. Tämä vastakkain asettelu sopii hyvin ponnahduslaudaksi varsinaiseen teoreettiseen viitekehykseen, joksi olen valinnut deliberatiivisen demokratiateorian. Sen monet ulottuvuudet korostavat keskustelun merkitystä poliittisessa toiminnassa ja antavat tilaa uudenlaisille demokratian muodoille. Deliberatiivisen keskustelun tärkeä lähtökohta on vaikuttavuus, johon myös kuvaamassani hankkeessa on pyritty. Toinen tärkeä teoreettinen käsite on luonnollisesti osallisuuden käsite, jota tarkastelen sekä emotionaaliselta että poliittiselta kannalta.

Tutkimuksen olen toteuttanut tapaustutkimuksena. Aineistonani olen käyttänyt omaa havainnointiani, sähköpostikyselyitä sekä teemahaastatteluita. Näistä aineistoista nousee selkeästi esiin nuorten tuntemukset välittömästi keskustelutilaisuuspäivän jälkeen ja vielä kuusi kuukautta tilaisuuden jälkeen. Myös tilaisuuksiin osallistuneita aikuisia on haastateltu ja heille on lähetetty sama sähköpostikysely kuin nuorille.

Tuloksista ilmenee, että keskustelutilaisuuspäivä on otettu kunnissa innostuneesti vastaan. Sen vaikutukset ovat olleet suurimmillaan juuri tilaisuuden jälkeen, jolloin nuoret ovat kokeneet onnistumista ja valtaantumista omassa asiassaan. Sen sijaan kysyttäessä tuntemuksia puoli vuotta tilaisuuden jälkeen, on into laimentunut ja negatiivisuus nostanut päätään. Näkemykseni mukaan tämän asennemuutoksen aiheuttaa ongelmainen tiedonkulku. Nuoret eivät saa keskustelutilaisuuden jälkeen tarpeeksi tietoa siitä, miten heidän esittämänsä asiat etenevät hallinnossa ja kokevat siksi, että niille ei ole tehty mitään. Aikuisten vastauksista kuitenkin ilmenee, että monia asioita on viety eteenpäin. Keskustelutilaisuuksilla on ollut monia positiivisia vaikutuksia niissä kunnissa, joissa tilaisuus on järjestetty.

Asiasanat: nuorten vaikuttaminen, demokratiakasvatus, palveluiden arviointi, osallisuus, deliberatiivinen demokratia