Tämän seurantatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista on varhain alkaneeseen epilepsiaan sairastuneiden lasten neurokognitiivinen ja koulusuoriutuminen kouluiässä ja tarkastella, mitkä epilepsiaan liittyvät tekijät ovat siihen mahdollisesti yhteydessä. Lisäksi tarkoituksena oli kartoittaa, millaista muutosta neurokognitiivisessa suoriutumisessa on tapahtunut kuuden seurantavuoden aikana.

Tämä tutkimus oli osa vuonna 2004 alkanutta tutkimusprojektia. Tuolloin tutkimukseen osallistuivat kaikki Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueen 3-6-vuotiaat, epilepsiaa sairastavat lapset (N = 64). Kouluiässä toteutetussa seurantatutkimuksessa (vuonna 2011) mukana oli 28 lasta, joista tyttöjä oli 15 ja poikia 13. Tutkittavat olivat iältään 9-13-vuotiaita, ja he olivat sairastaneet epilepsiaa keskimäärin 8,9 vuotta. Sekä alle kouluikäisenä että kouluiässä lasten neurokognitiivista suoriutumista kartoitettiin standardoiduilla testeillä, ja opettajat arvioivat koulusuoriutumista kyselylomakkeella. Aineiston analysointimenetelminä käytettiin epäparametrisia testejä ja tilastoanalyyseja varten tutkimusjoukko jaettiin kahteen kuvailevaan ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat etiologialtaan idiopaattiset ja ne kryptogeeniset lapset, joilla ei ollut mitään neurologisia liitännäissairauksia. Toiseen ryhmään puolestaan kuuluivat etiologialtaan symptomaattiset lapset, joilla oli aivojen kuvantamistutkimuksissa todettu rakennepoikkeavuus tai joilla oli epilepsian lisäksi jokin neurologinen liitännäissairaus.

Kouluiässä normaalin älyllisen suoriutumisen rajoissa oli 43 % lapsista, heikkoa keskitasoa lähes 11 % ja kehitysvammaisia 47 %. Tutkittavien älyllinen suoriutuminen ja kielellinen sekä visuaalinen päättely jäivät selvästi keskimääräistä heikommaksi. Neurokognitiivisten toimintojen osalta vain epilepsiaa sairastavien lasten suoriutuminen oli kauttaaltaan normaalivaihtelun rajoissa, vaikka he pärjäsivät ikäryhmän keskimääräiseen verrattuna heikommin kaikilla muilla alueilla visuospatiaalisia toimintoja sekä visuospatiaalista muistia lukuun ottamatta. Puolestaan niillä lapsilla, joilla oli aivojen rakennepoikkeavuus tai jokin neurologinen liitännäissairaus, oli selkeitä vaikeuksia ja ne ilmenivät laaja-alaisesti kaikissa neurokognitiivisissa toiminnoissa. Seurannan aikana tutkittavien älyllisessä suoriutumisessa tapahtui huomattavaa heikentymistä. Neurokognitiivisten toimintojen osalta muutos ei ollut merkitsevä. Älyllisen suoriutumisen ja neurokognitiivisten toimintojen kannalta merkittävimmät epilepsiaan liittyvät tekijät olivat lääkitys ja kohtaustasapaino. Mitä enemmän lääkkeitä lapsilla oli käytössä ja mitä useimmin kohtaukset toistuivat, sitä heikompaa suoriutuminen oli. Koulusuoriutumisessa selkeitä vaikeuksia oli 60 %:lla tutkittavista ja koko- tai osa-aikaista erityisopetusta sai 57 % tutkittavista. Ainekohtaisesti (äidinkieli, matematiikka ja lukuaine) lasten suoriutuminen oli luokkatasoon nähden keskimääräistä heikompaa.

Tutkimus osoitti, että varhain alkanut epilepsia on riski neurokognitiiviselle kehitykselle ja oppimiskyvylle kouluiässä. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että varhain epilepsiaan sairastuneiden lasten kehitystä seurataan sairastumisesta lähtien aina murrosikään asti, jotta mahdolliset neurokognitiiviset vaikeudet ja oppimisen ongelmat havaitaan ajoissa, jolloin lapsen kehitystä osataan tukea parhaalla mahdollisella tavalla.

Asiasanat:epilepsia, neurokognitiivinen, koulusuoriutuminen, lapset