Kirjastoautot ovat perinteinen ja määrällisesti merkittävä ilmiö suomalaisen yleisen kirjaston historiassa. Kirjastoautopalvelu on ollut tehokas ja taloudellinen tapa järjestää haja-asutusalueiden kirjastopalvelut ja kirjastoautot ovat monissa tapauksissa korvanneet sivukirjastot niin harvaan asutulla maaseudulla kuin taajamissakin. Suurissa kaupungeissa kirjastoautotoiminta kehittyi vastaamaan muuttoliikkeen myötä kasvavien esikaupunkialueiden kirjastotarpeisiin. Kirjastoautot ovat monissa tapauksissa lainauspalveluiden osalta korvanneet kokonaan koulukirjastot. Kirjastoautojen lukumäärä on kuitenkin laskenut huomattavasti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Maalaiskunnissa kirjastoautotoiminta on menettänyt asiakkaitaan väestön muuttoliikkeen suuntautuessa asutuskeskuksiin.

Kirjastoautotoimintaa on tutkittu verrattain vähän. Jonkin verran asiaa on käsitelty opinnäytetöissä, joiden tavoitteet ovat määräytyneet paikallisista tarpeista lähtien. Katja Leino on tutkinut kirjastoautotoimintaa laajemmin Pro gradu -tutkielmassaan, jossa hän pyrki tunnistamaan kirjastoautojen vahvuuksia ja heikkouksia, sekä mahdollisuuksia ja uhkia. Tämän tutkimuksen kohteena on kotimainen kirjastoautotoiminta ja keskeiset kirjastoautotoimijat eli kirjastoautojen työntekijät ja kirjastoautokuntien kirjastotoimenjohtajat. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kirjastoautotoimijoiden näkemyksiä siitä, millainen on kirjastoautotoiminnan nykytila maaseudulla ja kaupungeissa ja millaisia kehittämisen tarpeita ja mahdollisuuksia nykymuotoisella kirjastoautotoiminnalla on. Tutkimusaineisto kerättiin e-lomakekyselynä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että kirjastoautotoiminnan luonne sekä toiminnan kehittämisen mahdollisuudet ja tarpeet riippuvat jossain määrin kuntatyypistä. Kirjastoautotoimijoiden mukaan kirjastoautotoiminnan kehittämisen tarpeet ovat ensisijaisesti kirjastoautojen perustoiminnan turvaamisessa ja toimintaedellytysten parantamisessa. Kirjastoautotoiminnan kehittämisen mahdollisuuksia rajoittaa etenkin se, ettei henkilökunnan määrä kaikkialla riitä edes perustoiminnan tehokkaaseen järjestämiseen.

Espoossa toteutettiin lastenkirjastoautohanke, jonka pyrkimyksenä oli uudistaa kirjastoautokonseptia. Konseptin keskeisiä ideoita ovat modernin teknologian soveltaminen, auton tilojen muunneltavuus ja monikäyttöisyys, sekä koulujen palveluihin, lapsiasiakkaisiin ja tapahtumatuotantoon keskittyvä toimintamuoto. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli selvittää kirjastoautotoimijoiden näkemyksiä siitä, soveltuuko Espoon kirjastoautokonsepti alan kehittämisen suunnaksi. Kirjastoautotoimijoiden mukaan radikaalit kokeilut avaavat mahdollisuuksia tarkastella kirjastoautotoimintaa uudesta näkökulmasta, mutta Espoon konseptin katsotaan soveltuvan lähinnä suuriin kaupunkeihin. Yleinen näkemys kirjastoautotoimijoiden keskuudessa on myös se, että perinteinen ja lainauskeskeinen kirjastoautopalvelu on yhä toivottua, eikä uudistusten haluta heikentävän mahdollisuuksia lainauspalveluiden tarjoamiseen.

Asiasanat:yleiset kirjastot, kirjastopalvelut, kirjastoautotoiminta, kehittäminen, tulevaisuus