Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella meditaatioharjoitusta, sen motiiveja sekä harjoituksen yhteyksiä persoonallisuuden itsearviointeihin. Lisäksi tarkoituksena on vertailla meditaatiosta kiinnostuneiden ja meditoivien henkilöiden itsearviointeja. Meditoijat edustavat useita eri meditaatioperinteitä. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka koostuu puoliavoimista meditaatioharjoitukseen liittyvistä kysymyksistä, sekä Shostromin Personal Orientation Inventorista (POI). Meditaatiosta kiinnostuneet henkilöt täyttivät tutkimuslomakkeen pelkästään POI:n osalta. Tutkimusasetelma on ajallinen poikkileikkaus, ei pitkittäistutkimus. Meditoinnin aloittamisen ja nykytilanteen väliset vertailut ovat retrospektiivisia tarkasteluita.

Meditaatioharjoituksen motiiveissa on tapahtunut oletettu siirtymä harjoituksen aloittamisen tilanteesta nykyiselleen jatkumolla itsesäätely ->itsetuntemus -> henkinen kehitys, hengellisyys, myötätunto. Lisäksi motiivipohja on laajentunut. Yleisesti ottaen meditaation myönteiset vaikutukset ovat yhteydessä samantasoisiin harjoitusmotiiveihin. Lähes kaikki itsesäätelymotiiveilla meditoivat kokevat samantasoisia myönteisiä vaikutuksia. Itsetuntemus- ja hengellisyystasoisia myönteisiä vaikutuksia on vaikeampi saavuttaa.

Meditaatioharjoituksen motiivit, ja se kokeeko meditaatiosta olevan kielteisiä vaikutuksia, vaihtelevat meditaatiotavoittain. Harjoitusajalla on lievä yhteys koettuihin kielteisiin vaikutuksiin. Harjoitusajan lisääntyessä kielteisten vaikutusten kokeminen vähenee.

Meditoijat ovat itsearviointien perusteella keskimäärin enemmän nykyhetkessä eläviä, eli aikakompetentimpia, ja itseään arvostavampia kuin meditaatiosta kiinnostuneet. 0-3v. meditoineiden ryhmä on itsearvioinneissaan itseohjautuvampi, eksistentiaalisempi, tunnereaktiivisempi ja kykenevämpi läheisiin kontakteihin kuin 3-8 v. meditoinut ryhmä. Koulutukseltaan peruskoulutasoisessa ryhmässä iän ja harjoitusajan karttuessa lisääntyy aika-kompetenssi, itsen hyväksyntä ja itsearvostus.

Ryhmässä, jossa meditaatio on hengellinen harjoitus, henkilöt, joille meditaation ja elämänkatsomuksen merkittävyys on vahva, arvioivat keskimäärin itsensä ulkoaohjautuvammiksi kuin henkilöt, joille meditaation ja elämänkatsomuksen merkittävyys on kohtalainen tai vähäinen. Edellä mainittu ero jatkumolla itseohjautuvuus-ulkoaohjautuvuus näkyy myös useissa POI:n alaosioissa. Henkilöillä, joille meditaatio on hengellinen harjoitus, keskimäärin harjoitusajan kasvaessa tunnereaktiivisuus vähenee. Meditaatiotavoittain tarkasteltuna Hathajoogit ovat keskimäärin itseohjautuvampia kuin muut meditoijat.

Tekstiaineiston valossa meditaatio näyttäyy ydintilakokemuksena, joka toimii kokonaisvaltaisena fyysisenä, psyykkisenä, hengellisenä ja elämäntilanteisena eheytymisenä, elpymisenä ja vahvistumisena. Se tuntuu lujittavan koettua minuutta ja elämän mielekkyyden kokemusta.